Jokainen kansallisella tai kansainvälisellä huipulla oleva urheilija joutuu jossain vaiheessa päättämään kilpauransa, halusi sitä tai ei.
Jokainen haluaisi varmasti myös itse päättää, koska on hyvä ja oikea aika lopettaa huippu-urheilu.
Lopettamiselle voi olla useita syitä. Osa on lopettanut huippu-urheilun kyllästyttyään jatkuvaan vammakierteeseen, jonka takia paluu omalle parhaalle tasolle ei enää onnistu.
Monen motivaatio hiipuu muista syistä.
Lopettamispäätöksen ajankohta ei ole kuitenkaan aina vain itsestä kiinni. Yksi riittävän vakava loukkaantuminen voi sotkea suunnitelmat pahemman kerran. Ura voi loppua yllättäen sekunnin murto-osassa. Joskus urheilija pystyy palaamaan vielä huipulle kehittyneen lääketieteen ja hyvän kuntoutuksen avulla.
Mutta moni urheilija – varsinkin pitkän ja mahdollisesti menestyksekkäänkin uran ehtoopuolella – miettii paluun mahdollisuutta ja järkevyyttä toisenkin kerran.
Jalkapallomaajoukkueen entinen kapteeni Tim Sparv päätti upean uransa viime vuonna, kun polvi ei enää leikkauksen jälkeen tullut riittävän hyvään kuntoon, eikä kipu hellittänyt.
Juttelin Sparvin kanssa Vaasan keskustan kävelykadulla viime kesänä ennen hänen virallista ilmoitustaan uran päättymisestä. Aistin tuolloin selvästi, että Sparv oli pohtinut uran jatkamista ja lopettamista hyvin realistisesti.
Lopettamispäätöksen jälkeen Sparvin katseet kääntyivät valmentamisen lisäksi myös opiskeluun, ja hän kirjoitti Vaasassa tänä syksynä ylioppilaaksi.
Lopettaminen huipulla tuo valtavan tyhjiön monen elämään, kun osa päivän rutiineista jää pois.
Moni urheilija joutuu myös miettimään, mistä saa toimeentulonsa jatkossa. Lisäksi lisääntynyt vapaa-aika pitäisi täyttää jollain järkevällä, mutta myös iloa ja henkisiä voimavaroja tuovilla jutuilla.
Monelle valmentajan tehtäviin siirtyminen on ollut hyvä, järkevä ja turvallinen jatkumo. Olemme vuosien varrella saaneet lukea ja kuulla myös monta surullista tarinaa entisistä huippu-urheilijoista, jotka ovat tehneet enemmän tai vähemmän huonoja valintoja elämässään.
Onneksi on myös heitä, jotka jo aktiiviaikana panostavat urheilu-uran jälkeiseen elämään. Yksi erinomainen ja harvinainen esimerkki on viime kauden jälkeen jääkiekkoilijan uran Sportissa päättänyt Filip Riska, joka opiskeli pelaamisen ohella itselleen kaksi akateemista tutkintoa.
Kodin, kavereiden ja seuran tuella voi olla iso merkitys sille, kuinka järkevästi urheilija vapaa-aikansa käyttää. Apua ja neuvontaa on Vaasassakin eri oppilaitoksissa tarjolla, ja urheilijoilla on mahdollisuus opiskella räätälöityjä ja omaan tahtiin suoritettavia kursseja ja tutkintoja.
Lopullinen päätös on sitten enää itsestä kiinni.