Suomen ja USA:n puolustusyhteistyösopimus allekirjoitettiin joulukuussa, ja samoihin aikoihin alkoi somessa kiertää meemi ”Ei tartte auttaa – pohjalaiset”. Meemi kuvaa pohjalaismaakuntien varuskuntatyhjiötä, minkä seurauksena USA:n sotilaille ei myöskään harjoitusalueita pohjalaisalueilta osoitettu. Tammikuussa nousi puolestaan esiin, että Kauhavan lentokenttä on jäämässä ilman valtion varoja.
Kansalaisen silmin pohjalaismaakunnissa on maanpuolustuksellinen tyhjiö, joka saattaa luoda turvattomuuden tunnetta. Tieto, että varuskuntien sijainnilla ei suurta vaikutusta sotilaallisen suorituskyvyn kannalta ole, ei vaikuta tähän tunteeseen. Valtiovalta on maakunnat tältä osin hylännyt. Näillä tunteilla on kuitenkin merkitystä. Niillä rakennetaan ja kaadetaan kansakuntia.
Yllä mainittua tunteen voimaa välittää Jenny Paulaharjun kertomus (M. Paulaharju: Jenny Paulaharju – Maankiertäjän perintö) vuodelta 1899, jolloin hän pääsi Oulussa ylioppilaaksi. Kirjoituksissa hyväksytyillä oli edessään lakinhakumatka Helsingin yliopistosta. Omaiset saattelivat 17 nuorta asemalle ruusujen kanssa. Perinteeseen kuului, että junan pysähtyessä Lapualla kaikkia antoivat ruusunsa asemamiehelle, joka vei ne Lapuan taistelun 14.7.1808 muistomerkille. Oulun lyseon rehtori totesi isänmaallisessa juhlapuheessaan uusien ylioppilaiden saavan valkolakkinsa suruharsolla peitettynä. Ajat olivat kovat, Venäjän 1. sortokausi kohdistui Suomeen.
Lapuan taistelu hävityssä Suomen sodassa oli siitä poikkeuksellinen, että Ruotsin joukot löivät venäläiset. Ruotsin prinsessan syntymäpäivä on 14.7. Ei tarvinne kummoista logiikkaa päätelläkseen, miksi nimi on Victoria.
Yksittäisen sinänsä merkityksettömän voiton avulla Suomessa rakennettiin valtakunnallistakin kansallistunnetta, joka johti itsenäistymiseen. Yksittäisillä henkilöillä tunne kasvoi koko elämää määrittäväksi voimaksi. Näin kävi useilla jääkäreillä, ja lapualaisen Vihtori Kosolan elämän kantavaksi teemaksi muodostui viha venäläisiä kohtaan.
Kosolasta tuntui myös, ettei valtio hoida omaa osuuttaan. Hän tunsi pakottavaa tarvetta toimia itse. Tarve oli niin pakottava, että se johti lopulta ylilyönteihin ja laittomuuksiin Lapuan liikkeen puitteissa.
Jonkin käsityksen mukaan pohjalaisten geeneissä on asetus ”Ei tartte auttaa – teherään itte”. Usein hyvä asenne, ei aina. Maanpuolustuksen soisi jäävän valtiovallan vastuulle. Muuten on vaarana, että homma lähtee ns. lapasesta.
Tyhjiöillä on taipumus täyttyä, hallitusti tai hallitsemattomasti. Julkisuudessa arvaillaan, onko Suomen paikka Naton sotilaallisessa komentorakenteessa Hollannissa Brunssumin yhteisoperaatioesikunnassa vaiko Atlantin takana Norfolkissa. On se kumpi tahansa, pohjoiset maajoukot tarvitsevat esikunnan lähemmäs. Toivon maamme johtajille yhteistyökykyä tässä asiassa kaikilla tasoilla sekä viisautta ryhtyä toimiin esikunnan tai Naton osaamiskeskuksen saamiseksi Vaasaan. Pohjalaiset ansaitsevat maanpuolustuksellisen tukikohtansa.
Jari Vesanen
yrittäjä
Lapua/Sipoo