Sopimisen kulttuuri on poliitikkojen viime aikoina käyttämä termi, jolla viitataan työmarkkinaosapuolien näkemyseroihin. SAK yhdessä oppositiossa olevien eduskuntapuolueiden kanssa haluaa estää uuden, kansalaisten enemmistön valitseman hallituksen toiminnan talouden taantuman korjaamiseksi. Enää eivät riitä normaalit työtaistelutoimet, joilla on pyritty vaikuttamaan palkansaajien parempaan toimeentuloon.
Nyt järjestetään poliittisia lakkoja, joiden avulla taantuma ja kasvava velkaongelma muka poistuu. Edellinen, keskustalla höystetty ja vihervasemmistolla kuorrutettu hallitus saattoi maamme konkurssin partaalle. Siitä huolimatta korjausliikkeitä ei sallita?
Itäraja saatiin onneksi kiinni ja toivottavasti pysyykin, vaikka ihmeelliset kansainväliset sopimukset vapaasta liikkuvuudesta sitä pyrkivät avaamaan. Suomeen on kaiketi tähän mennessä saapunut noin 1 000 turvapaikanhakijaa kolmansista maista. Siellä on pääosin 20–30-vuotiaita nuoria miehiä, jotka kaipaavat sivistysvaltioiden tarjoamaa helppoa ja huoletonta elämää.
Heidät on alkajaisiksi sijoitettu Oulun ja Joutsenon järjestelykeskuksiin, joista he ovat rekisteröintien jälkeen vapaita liikkumaan.
Taantumasta huolimatta heille tarjotaan täysi ylöspito lämpimissä huoneissa aterioineen. Kuinka he saavat aikansa kulumaan? Millaisia aktiviteetteja on tarjolla? Ehkä biljardin peluuta, lukemista, ajatusten vaihtoa sekä voimien keräilyä rankan polkupyöräretken jälkeen?
Entä työnteko? Veikkaan sen olevan kiellettyä ja sopimatonta kansainvälisten sopimusten vuoksi. Kielitaito ja koulutus eivät riitä?
Näin sydäntalvella olisi kyllä monia töitä tarjolla, joissa ei tarvita laajaa perehdytystä eikä kielitaitoa. Järjestelykeskuksissa majoitettavat joutaisivat tehdä porukalla ulkoalueiden lumityöt. Reippaan lumityön jälkeen ruokakin maistuu paremmalta ja kunto kohenee. Samalla menee viesti kavereille, että jääkää Venäjälle, täällä joutuu töihin.
Vaikka elämme syvää taantumaa, olemme veronmaksajina tukeneet Ukrainaa 1,6 miljardilla erilaisen sotamateriaalin avulla. Jossakin vaiheessa sota loppuu ja alkaa Ukrainan jälleenrakennus.
Ovatko meidän poliitikkomme hereillä ja kyetäänkö myymään korkealuokkaista rakennusteollisuuttamme sinne, vai jäädäänkö nuolemaan näppejä? Pahoin pelkään, että asiaa pohdiskellaan taas liian myöhään.
Esa Hytti
Lapua