Vahva ja välittävä Suomi on vuonna 2023 julkistetun hallitusohjelman otsikko. Ohjelman keskeiset tavoitteet ovat valtion velanoton vähentäminen, työllisyysasteen kasvattaminen ja hyvinvointipalvelujen turvaaminen, kaikki sinänsä hyviä tavoitteita.
Runsaan kahden ja puolen vuoden jälkeen on hyvä arvioida hallituksen tähänastisia saavutuksia. Lyhyesti sanottuna, ne eivät ole kummoisia. Julkinen velka on kasvanut koko hallituskauden ajan, Suomessa on nyt EU:n korkein työttömyys ja hyvinvointialue toisensa jälkeen kertoo yt-neuvotteluista ja palveluiden leikkaamisesta. Mukaan voidaan ottaa myös kasvavan lapsiköyhyyden ja lisääntyneen asunnottomuuden synkkä kehitys.
Huolimatta kaikista leikkauksista ja säästöistä, hallituksen laskelmat eivät pidä paikkaansa. Hallituksen päätettyä sopeuttaa julkisia menoja 10 miljardilla, näyttävät VTT:n laskelmat niiden kuitenkin olleen vain kolme ja puoli miljardia.
Sen paremmin ei käynyt yhteisöveron laskemisen perusteiden kanssa, sillä niin sanottujen dynaamisten vaikutusten piti rahoittaa veronalennus lähes 60-prosenttisesti. Jo se itsessään olisi jättänyt ison loven valtion kassaan, mutta nolointa tarinassa on se, että nämäkään laskelmat eivät pitäneet paikkaansa lähemmässä tarkastelussa, sillä ne perustuivat laskuvirheeseen. Todellisen vaikutuksen arvioidaan olevan vain noin 10–20 prosenttia.
Vastaavanlaisia esimerkkejä löytyy useita, mistä voi päätellä, että talouspolitiikka on joko rakennettu ideologisen toiveajattelun tai puhtaan palturin pohjalle.
Hallituksen politiikka on sisältänyt lähinnä rajuja leikkauksia julkisiin menoihin, eritoten palveluihin ja tukiin, jotka ovat suojanneet ihmisiä syrjäytymiseltä ja kurjuudelta. Samaan aikaan tehdään veropolitiikkaa, jossa suositaan jo hyvin toimeentulevia. Tuloksena tästä ovat kasvavat tuloerot ja yhteiskunnallisen polarisaation lisääntyminen. Ne puolestaan tuottavat sosiaalisia ongelmia, turvattomuutta sekä oikeutettua epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.
Veronalennuksilla on myös se negatiivinen vaikutus, että ne pienentävät valtion tuloja, joka taas johtaa uusiin leikkausvaatimuksiin. Joista hallitus onkin jo ilmoittanut.
Minun mielestäni yhteiskunnan tarkoitus, ja sitä myöten myös politiikan tarkoitus, tulisi olla hyvän elämän puitteiden rakentaminen kaikille sen jäsenille. Siinä tämä hallitus on epäonnistunut. Hallitus on epäonnistunut myös omissa tärkeimmissä tavoitteissaan, velanotossa, kasvussa ja työllisyydessä.
Nyt on korkea aika sille, että hallitus tunnustaa epäonnistuneensa ja muuttaa kurssiaan, tai heittää pyyhkeen kehään. Tai sitten oikealla on tunnustettava, että tarkoitus ei koskaan ollutkaan pelastaa hyvinvointiyhteiskuntaa, vaan ajaa se alas ja luoda yhteiskunta, jossa jokainen on oman onnensa nojassa. Minusta äänestäjät ovat tällaisen rehellisyyden arvoisia.