Voisiko kunnalliselämä pyöriä paremmin tai eri tavalla, jos se kiinnostaisi naisia?
Tuon kysymyksen minulle esitti yhteiskunnallisia asioita virkeästi seuraava henkilö. Hän oli tehnyt laskutoimituksen ottamastani lehtikuvasta (Ilkka 10.3.) ja todennut, että ”salintäysi tarkoitti noin 50 osallistujaa, joista 3–4 taisi olla naisia!”.
Kyseinen Alajärven kaupungin järjestämä kuntalaistilaisuus koski kuntarakenneselvitystä.
”Entäpä jos kunnallisiksi päättäjiksi oikein koetettaisiin houkutella naisia? Ei kai asiat ainakaan huonompaan suuntaan voisi mennä”, jatkoi henkilö pohdintojaan.
Asiayhteys huomioon ottaen on syytä sanoa, että hyviä kysymyksiä esittänyt on mies. Kerrottava on myös, että Alajärveltä ja Vimpelistä katsoen – kuntalaisillassa näet pohdittiin näiden kahden mahdollista kuntaliitosta – hän asuu aivan toisella laidalla maakuntaa.
Jatkanpa minäkin ajatusten herättelyä numerotietojen perustalta.
Alajärven kaupungin hallintojohtaja Tero Kankaanpää summasi kuntalaistilaisuudessa kiertäneestä osallistujalistasta, että paikalla oli kuusi naista ja että tilaisuuden yleisömäärä oli kaikkiaan 63. Alajärven valtuustossa puolestaan on kuusi naista, kun valtuutettuja on yhteensä 35.
Entäpä vastaukseni ensimmäisten rivien kysymyksiin?
Kyllä, kunnalliselämä voisi olla erilaista, jos yhä useampi päättäjä olisi nainen. Tulisiko sitten siis parempia päätöksiä? En tiedä, mutta vinkkinä muistutan, että kohtahan ovat taas kuntavaalit.
Alajärven valtuustoa ei pidä nostaa erikseen tikun nokkaan, mutta helppo on tehdä se johtopäätös, että jos valtuustossa on tätä nykyä ainoastaan kuusi naista, aika moni nainen on äänestänyt viime kuntavaaleissa miestä. Miksi näin, sitä on mahdollista selittää mielipiteet-sivuillamme, joko nimellä tai nimimerkillä.
Ei naistenkaan kiinnostus politiikkaan ole myötäsyntyistä. Kauan sitten yritin vääntää rautalangasta mallia eräälle nuorelle naiselle, toimituksessamme työssäoppimisjaksolla olleelle, miksi hänen olisi hyvä olla kunnallisasioista edes jonkin verran kiinnostunut, muutenkin kuin niistä kirjoittaakseen. Perustelin, että vähintään koulutukseen, terveydenhoitoon, asumiseen, liikuntaan ja kulttuuriin liittyvät päätökset jollakin lailla hänenkin ikäluokkansa ihmisiä koskevat.
Minulle jäi se käsitys, että en täysin onnistunut todistelussani.
Alajärven-tilaisuudessa haastattelin yleisön joukosta yhtä naista ja yhtä miestä.
Huomaan – kun puheita nauhurilta kuuntelen – kysyneeni mieheltä, kuinka mahdollinen kuntaliitos vaikuttaisi Alajärven talouteen ja pitäisikö pesäpallojoukkueidenkin saman tien yhdistyä.
Taloutta ja huippu-urheilua eli aika yleisesti kovina pidettyjen arvojen maailmoita sivusivat hänelle esittämäni kysymykset.
Naiselta, joka sattui olemaan vimpeliläisiä, jo tenttasin tunneasioitakin: että kuinka lujasti se murehduttaa ja omaan mielipiteenmuodostukseen hänellä vaikuttaa, jos vaikka oma synnyin- ja kotikunta katoaisi kartalta. Hän palautti minut maan pinnalle: jos on pakko tehdä liitos, huoli peruspalveluiden säilymisestä Vimpelissä on ylimpänä, ja tunteista viis.
REIJO HEIKKILÄ
reijo.heikkila@i-mediat.fi