Suomi sijoittuu yleensä maailman vähiten korruptoituneiden maiden kärkeen. Hyvä niin. Mutta välillä uutisia lukiessa alkaa kyllä vähän mietityttää.
Otetaan esimerkiksi vaikka pääministeri Petteri Orpo (kok.) ja Google. Kauppalehden mukaan valtioneuvoston kanslia on kieltäytynyt luovuttamasta Orpon ja Googlen välisiä viestejä ennen yhtiön miljardiluokan investointeja. Perustelu? Datakeskukset eivät kuulu pääministerin toimialaan.
Jaaha. Mutta rekisteröityä vaikuttamisyhteydenpitoa Googlen kanssa onnistui kuitenkin useita kertoja?
Suhtaudun suuriin investointeihin ja uusiin työpaikkoihin erittäin myönteisesti. Mutta miksi on niin vaikeaa kertoa, mistä on keskusteltu? Jos viestit eivät ole julkisia, haluaisin ainakin kuulla ymmärrettävän perustelun.
Sitten on tapaus Garden Helsinki. Hallitus päätti huhtikuun 2025 puoliväliriihessä varautua rahoittamaan rakennettavaa areenaa ehdollisesti 35 miljoonalla eurolla. Hankkeeseen liittyvät yhteydenotot ja päätöksen valmistelu herättivät kysymyksiä. Kaikki on hyvinkin voinut mennä täysin oikein, mutta kun puhutaan tällaisista summista, päätösten pitää kestää tarkastelua. Kohun noustua hallituspuolueiden puheenjohtajat päättivät heinäkuussa 2026, ettei hankkeella enää ollut hallituksen poliittista tukea, eikä tukivarausta viety eteenpäin eikä euroja maksettu.
Kysymyksiä ei herää pelkästään kokoomuksen kohdalla.
Länsi-Uudellamaalla vastaperustettu konsulttiyhtiö Uncle Tell, jonka omistaa vihreiden kansanedustajan Inka Hopsun puoliso, sai 290 000 euron toimeksiannon Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelta ilman julkista tarjouskilpailua.
Olipa uskomattoman hieno sattuma. Kohun noustua hyvinvointialue keskeytti hankinnan.
Ja sitten Sofia Virta (vihr). Kun hänen puolisonsa osittain omistamilla metsämailla tehdyt hakkuut nousivat julkisuuteen, Virta antoi aluksi virheellisiä tietoja hakkuiden laajuudesta. Myöhemmin hän korjasi tietojaan ja kertoi ymmärtäneensä käytetyt termit väärin.
On hieman erikoista, ettei metsien suojelua voimakkaasti ajavan puolueen puheenjohtaja ole paremmin perillä tällaisesta asiasta omassa lähipiirissään.
Neljä erilaista tapausta, enkä väitä kenenkään syyllistyneen korruptioon. Mutta pitääkö todella olla näin vaikeaa saada suoria vastauksia poliittisista yhteyksistä, julkisten varojen käytöstä ja siitä, kuka päättää mistäkin?
Liike Nytissä haluamme politiikkaa, jossa päätökset tehdään avoimesti, jossa osataan kertoa, mitä ollaan tekemässä, ja jossa samat säännöt koskevat kaikkia. Eikä vain silloin, kun se itselle sopii.
Minulle asia on oikeastaan aika yksinkertainen. Jos on puhtaat jauhot pussissa, pitäisi myös pystyä vastaamaan kysymyksiin. Ja jos jonkin asian salaamiseen on lailliset perusteet, ne pitäisi osata selittää kunnolla.
Me suomalaiset olemme aika hyviä osoittelemaan muita maita ja niiden korruptiota. Ehkä meidän kannattaisi välillä katsoa vähän tarkemmin myös sitä, mitä täällä kotimaassa tapahtuu.
Vai kuvittelemmeko todella, että korruptio katoaa vain siksi, että olemme suomalaisia?