Aluevaltuusto tulee päättämään siitä, olemmeko yksi maakunta vai joukko alueita, jotka asetetaan vastakkain.
Hoitopaikkoja on jo nyt liian vähän. Vuodeosastot ovat täynnä, päivystykset ruuhkautuvat ja potilaita hoidetaan paikoissa, joihin he eivät kuulu. Tämä kuormittaa henkilöstöä ja vaarantaa potilasturvallisuuden.
Ratkaisuksi tarjotaan kotihoitoa. Mutta me kaikki tiedämme, että kotisairaanhoidon resurssit ovat jo äärirajoilla. Aikaa ei ole, henkilöstö uupuu ja hoito pirstaloituu. Kotihoito ei voi korvata vuodeosastoja silloin, kun hoidon tarve on ympärivuorokautinen.
Kyse ei ole Ilmajoesta, Kurikasta, Lapuasta tai Jalasjärvestä erikseen. Kyse on koko Etelä-Pohjanmaan yhteisestä edusta. Kun hoitokapasiteettia puretaan yhdestä päästä, paine kasvaa kaikkialla.
Haluan muistuttaa myös lainsäädännöstä. Valmiuslain 12 § velvoittaa viranomaisia varautumaan häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin. Sote-järjestelmä, joka on rakennettu jo normaalioloissa äärimmilleen, ei ole varautunut. Se on haavoittuva.
Kysynkin, miten aiomme selvitä suuronnettomuudesta, pandemiasta tai laajasta häiriöstä, jos olemme itse purkaneet hoitokapasiteettimme?
Nyt mitataan vastuunkantajia. Pelaammeko aluepeliä, ihmishenkien kustannuksella?
Tarvitsemme ratkaisuja, jotka perustuvat faktoihin, hoidon todelliseen tarpeeseen ja koko alueen etuun. Tarvitsemme yhtenäisen maakunnan, joka seisoo heikoimpien rinnalla – ei heitä vastaan.
Tämä ei ole oikea hetki sulkea ovia vanhuksilta, jotka ovat tämän maan rakentaneet. Tämä on hetki, jolloin meidän tulisi pitää huolta toisistamme.
Vetoan jokaiseen aluevaltuutettuun. Teidät tullaan muistamaan teoistanne. Teillä on mahdollisuus puolustaa koko maakuntaa, nurkkakuntaisuuden sijaan.
Vuodeosastopäätös palautunee aluevaltuustoon helmikuussa. Silloin mitataan maakunnan yhtenäisyys, silloin ei tosiasiallisesti pelasteta hyvinvointialueen taloutta.