Rakuuna, Alanen, Mylly, Wegelius, Linna ja Björkqvist. Ei mitään suurmiehiä, vaan Seinäjoen keskustassa sijaitsevia puistoja.
Seinäjoella on hienoja ja monipuolisia puistoalueita. Myllypuisto tarjoaa kauniit maisemat sekä rauhallisen oleskelupaikan kosken ja vanhan vesitornin kupeessa. Kirkkopuisto on suojainen keidas aivan keskustan vieressä. Puistot joen rannassa laitureineen ovat ihania pysähdyspaikkoja esimerkiksi keskustastasta Törnävällä suuntautuvalla pyöräretkellä. Kaupungin sydämessä Keskuspuisto tarjoaa viihtyisän tapahtumapaikan esiintymislavoineen ja leikkipuistoineen.
Keskustan näkyvintä puistoa ei listassani mainita, koska Lakeuspuisto on oikeasti epäpuisto. Sen kaava on tarkoitettu yleisen alueen rakentamiseen. Mitä siihen odotettiinkaan; kulttuuritaloa vai Guggenheimin museota? Historian valossa ennustan, että sitä voidaan odotella vielä muutaman vuosikymmenenkin päästä. Voisiko sen kentän siihen asti muuttaa oikeaksi puistoksi? Paikaksi, jossa on hieman isompia puita antamassa varjoa ja suojaa, oleskelualueita ja mukavia soppia, jossa viihtyä esimerkiksi aurinkoa ottaen ja perheen kanssa piknikillä. Tilaa jää varmasti vielä senkin jälkeen laajemmille frisbee-heittelyalueille tai vaikka esiintymislavalla. Leikkikenttäaluekaan ei varmasti puistoa pahentaisi. Tai vessa, josta varmasti oltaisiin valmiita vaikka maksamaan se euron maksu. Ei varmasti ole ongelma niitä puita ja puskia pistää matalaksi, sitten kun se Guggenheim alkaa rakentua. Jos sinne rakennuksen alle jäänyt puisto sitten surettaa jotakuta, niin varmasti joku paikallinen taitelija voi sellaisen muistomerkin niistä puiston kaadetuista puista sitten veistää.
Oikeasti Seinäjoen puistoja ei voi moittia. Niiden eteen on tehty kovasti työtä ja varsinkin tänä keväänä siistitty laajoilta alueilta. Kiitokset ansaitsevat myös uudet, värikkäät puistonpenkit. Ne valmistuivat Taitaja-kisojen sivutuotteena sedulaisten käsissä ja niitä voisi tulla lisääkin.
Valitettavasti niissä tulee kuitenkin sellainen olo, että ne on tehty läpikuljettavaksi, ei oleskelupaikoiksi. Nurmikolle ei viitsi levittää vilttiään ensinnäkään siksi, koska kukaan muukaan ei tee niin ja toiseksi siksi, että ruoho on häiritsevän pitkää. Grillipaikkoja toivotaan sekä niitä vessoja. Puiston penkkejäkin voisi olla enemmän ja vaikka puistoviljelyspaikkoja.
Tällä kaikella on vaan se toinen puoli. Niissä penkeissä istuvat väärät ihmiset ja ajanvietto voi tarkoittaa ilkivaltaa, sotkemista ja piilopaikkaa teinien pussikaljabileille. Kuka vastaa ja kuka maksaa?
Puistoja ei kehitetä tai ylläpidetä ilman resursseja. Tässä ei välttämättä pidäkään kääntyä pelkästään kaupungin puoleen. Esimerkiksi Kotokortteli-hankkeen kyselyiden mukaan asukkaat olisivat valmiita myös itse tekemään ja ylläpitämään puistoja. Vessat taas voivat olla jonkun bisnes ja puistokonsertteja sekä -tapahtumia voi järjestää kuka vain. Mikä tärkeintä, me voimme näyttää esimerkillämme, että puistoissa voi tehdä muutakin kuin olla läpikulkumatkalla.
Laura Syväoja
päätoimittaja