Seinäjoen kaupunginteatterin lavalla on vannottu monet vihkivalat. Kyse on tähän saakka aina ollut roolihahmojen rakkaudesta, mutta nyt Seinäjoella on mitä todennäköisemmin maan ainoa teatteri, jonka estradilla on pidetty oikeat häät.
Tahdon-sana kuultiin peräti neljästi, sillä kaksi pariskuntaa tarttui tilaisuuteen mennä naimisiin teatterin päänäyttämöllä. Hääaiheisen esityksen kulisseissa toisensa saivat Miia (os. Haapaniemi) ja Juuso Viitala sekä Oona (os. Jokinen) ja Markus Järvenpää.
Idea teatterihäistä sai alkunsa Täydelliset häät -farssista, joka on ollut kaupunginteatterin ohjelmistossa marraskuusta saakka. Esityksen lavasteiden ikkunasta näkyy vieläpä sopivasti Lakeuden Ristin torni.
Kirkossa on pidetty useita yhteisvihkimisiä. Kun teatteri kysyi, voisiko vastaavan toteuttaa kadun toisella puolella aiheeseen sopivan näytelmän lavasteissa, seurakunta lähti yhteistyökumppaniksi mielellään.
Häät helposti
Seuraavaksi alettiin etsiä hääpareja. Tarjolla oli houkutteleva kokonaisuus: häät ilman kuluja ja kuukausia kestäviä järjestelyjä.
Juuri tätä mukaan lähteneet kaipasivat. Sen verran erikoinen tilanne kuitenkin jännitti, että molemmat pariskunnat ilmoittautuivat tilaisuuteen vasta viimeisenä mahdollisena päivänä.
Vastavihityillä on muutakin yhteistä. Kummallakin häät olisivat muuten jääneet juhlimatta.
– Meidän piti mennä naimisiin jo syksyllä, mutta jouduimme perumaan häät raha-asioiden takia. Lainaa emme häitä varten halunneet ottaa, tuore rouva Viitala kertoo.
Myös Järvenpäät ottivat mielellään vastaan paketin, johon kuului tilaisuuden järjestelyn lisäksi teatterin ja seurakunnan tarjoama hääkakku ja muut herkut 20 hengelle.
– Vieraita oli 14. Jos olisimme pitäneet niin sanotut normaalit häät, vierasmäärä olisi ollut minimissään 75 henkeä. Juhlan hinta olisi noussut aika korkeaksi. Se vähän harmittaa, että nyt emme voineet kutsua ystäviä häihin, Oona Järvenpää pohtii.
Kumpikaan pariskunta ei paljastanut yllätystä ennen vihkimistä muille kuin kutsuvieraille. Jälkeenpäin onnitteluja ja ihasteluja poikkeuksellisesta vihkipaikasta on kuulunut joka päivä.
– Emme tienneet toisen pariskunnan nimiä ja mietimme voisiko kyseessä olla ystäväpariskunta. Ei ollut, mutta kun he kuulivat meidän häistä, kävi ilmi, että asia oli ollut heilläkin harkinnassa. Mies ei kuitenkaan ollut tähän vaihtoehtoon suostunut, Markus Järvenpää selvittää.
Hän paljastaa, että heillä asia oli päinvastoin.
– Oonaa mietitytti, pitäisikö sittenkin säästää rahaa isompiin häihin. Nyt kumpikin olemme sitä mieltä, että teatterihäät oli helppo, nopea ja kivuton vaihtoehto.
Järvenpäät tapasivat seinäjokelaisessa yökerhossa 13 vuotta sitten. Kihloihin menosta on kulunut kuusi vuotta. Perheen esikoinen, Anton, syntyi vuosi sitten.
– Nyt oli hyvä aika mennä naimisiin. Avioliitto yhdistää meidät kolme entistä enemmän perheeksi. Siksi oli selvää, että otan miehen sukunimen, Oona pohtii.
Isällä tärkeä
rooli häissä
Miia ja Juuso Viitala tutustuivat mobiilideittisovellus Tinderissä neljä vuotta sitten. Naimisiin meno on ollut asialistalla jo jonkin aikaa, mutta he eivät halunneet korvata tiukan budjetin takia peruuntuneita häitä maistraattivihkimisellä.
– Olen lapsesta asti haaveillut, että joskus isä saattaa minut alttarilla odottavan unelmieni miehen luo. Tiedän, että haluan Juuson enkä tule häntä koskaan vaihtamaan, Miia sanoo.
Kaupunginteatterissa hän pääsi kulkemaan isänsä Marko Haapaniemen käsikynkässä Erkki Melartinin Prinsessa Ruusunen -juhlamarssin tahdissa Alvar-salin yläovilta näyttämölle, missä sulhanen jo odotteli. Viitalan kuusivuotias Eeva-tytär sai osallistua juhlaan tuomalla sormukset papille.
Pariskunnat vihki vs. kappalainen Laura Launiala. Samuli Putron Älkää unohtako toisianne -kappaleen lauloi haitaria soittaen kanttori Maiju Ylinen. Bestmanin kunniatehtävän oli saanut näyttelijä Jani Johansson.
Launialalle työpäivä oli mieluinen.
– Vaikka seisoimme näyttämöllä lavasteiden keskellä, kyse ei ollut teatterista. Itse en ole päässyt vihkimään sen erikoisimmissa paikoissa kuin kodeissa, mökeillä ja puutarhoissa. Kollegani on vihkinyt Lakeuden Ristin tornissa, Launiala kertoo.
– On hienoa, että ihmiset etsivät tärkeille tapahtumille itselleen merkityksellisiä paikkoja.
Maistuuko teatteri?
Ovatko teatterin lavalla vihityt ahkeria teatterissa kävijöitä? Kysymys naurattaa molempia pariskuntia. Kukaan nelikosta ei ole teatterin penkkejä juuri kuluttanut.
Vihkimisen ja kakkukahvien jälkeen pariskunnat jäivät katsomaan Täydelliset häät -esityksen.
– Innostus teatteria kohtaan kyllä kasvoi! Näyttelijät ovat teatterissa vuorovaikutuksessa yleisön kanssa toisin kuin elokuvissa. Suunnittelimme, että tulevaisuudessa ainakin hääpäivänä voisimme käydä teatterissa, Miia Viitala sanoo.
Viitaloilla on suhteen alusta asti ollut tapana järjestää treffi-ilta vähintään kerran kuukaudessa.
– Saatamme tehdä pitkiä lenkkejä, mennä syömään, käydä elokuvissa tai ihan vain makoilla kotona sohvalla elokuvaa katsoen, Miia kertoo.
Pariskunnan elokuvamaku on erilainen. Jos pulmatilanteiden ratkominen sujuu avoliitossa yhtä vaivattomasti kuin elokuvavalinnat, niin Viitaloiden yhteinen tulevaisuus näyttää erittäin lupaavalta.
– Juuso ei tykkää romanttisista elokuvista, mutta olen saanut hänet katsomaan niitäkin. Itse taas en pidä toimintaleffoista, mutta katson niitä Juuson mieliksi. Usein käy niin, että nautimme molemmat toisen ehdottamasta elokuvasta. Yhdestä asiasta olemme aina samaa mieltä. Kauhujuttuja kumpikaan ei halua nähdä.
Suututaan ja sovitaan
Oona ja Markus Järvenpää pelaavat paljon konsoli- ja lautapelejä.
– Olemme todella kilpailuhenkisiä ja taistelut ovat verisiä. Kun toinen voittaa tarpeeksi monta kertaa peräkkäin, niin toisella alkaa kiukku nousta ja saatetaan suuttua pahastikin, Markus paljastaa.
– Mutta vain hetkeksi. Kun tunteet vähän laantuvat, niin taas ollaan sovussa, Oona lisää.
Tämänkin pariskunnan kohdalla harrastuksesta tutut toimintamallit varmistanevat onnellisen avioliiton.
Kumpi on parempi pelaaja? Vastaus ei aiheuta eripuraa.
– Oona on parempi lautapeleissä ja minä konsolipeleissä. Itse asiassa pärjään pleikassa aika paljon paremmin, Markus testaa vaimonsa sietokykyä.
Järvenpäät ovat yhtä mieltä siitäkin, että toisessa parasta on huumorintaju. Itse huumorissa sen sijaan olisi petraamisen varaa.
– Meillä on ihan omaa keskinäistä huumoria. Sellaista vähän lapsellista ja hölmöä. Päivät ovat rentoa yhdessä olemista ja arki leppoisaa vauvasta huolimatta, Oona kuvailee.
Kaapin paikka
Jos vanhan kansan uskomuksiin on luottaminen, Järvenpäiden Halkosaaren omakotitalossa kaapin paikan päättää hääkakun leikkauksessa puolisonsa täysin yllättämään päässyt Oona. Kun Markus keskittyi pitämää mansikkakakkua lapiossa, Oona polkaisi tomerasti lattiaa.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
– Normimeininki jatkuu. Pääsee helpolla kun tekee, mitä rouva käskee, Markus heittää.
Akkavalta on saman perinteen perusteella myös Viitaloilla.
– Juuso antaa nykyään paljon helpommin periksi kuin aikaisemmin. Jos vaikka olen pyytänyt Juusoa jonnekin, minne mies ei normaalisti mielellään lähde, niin nyt hän on tullut sinnekin. Treffejäkin olemme pitäneet tavallista enemmän, Miia iloitsee viikon naimisissa olon jälkeen.
Vihkiminen tapahtui Täydelliset häät -esityksen lavasteissa. Saivatko pariskunnat täydelliset häät?
– Kyllä. Kaikki meni hienosti ja helposti, Järvenpäät sanovat.
– Ihan mahtava päivä oli meilläkin. Varmaan vielä kuolinvuoteellakin muistellaan miten erikoisessa paikassa mentiin naimisiin, Miia Viitala hehkuttaa.
