Katselin juhannuksena sosiaalista mediaa ja uutisia. Rinnakkain näkyy kaksi erilaista todellisuutta. Uutisten vakioaiheita juhannuksena ovat onnettomuudet ja kuolemat. Samaan aikaan moni ystäväni näytti viettävän perheen tai ystävien seurassa mukavaa kesää järven rannalla. Oli syöty ja juotu hyvin ja moni oli jaksanut kokonkin kasata. Molemmat todellisuudet ovat totta. Yhtä aikaa moni nauroi ja nautti ja samaan aikaan toisaalla itkettiin ja surtiin suuria suruja.
Olen niin monta vuotta miettinyt elämän suruja, että yritän nykyään keskittyä elämän kauneuteen ja mukaviin puoliin. Tiedän monen tekevän tietoisesti tätä samaa. Yksi yrittää paeta elämän suruja rakentamalla ympärilleen kaunista pihaa. Toinen haluaa pyöräillä, että ei tarvitse katsella omia nurkkia vaan kesän maisemia. Kolmas on opetellut valokuvaamaan ja neljäs maalaamaan. Tämä on sallittua ja toimii monelle. Ei ole pakko rypeä rumuudessa ja elämän kurjuudessa jos oppii löytämään kauneutta ja päättää keskittyä siihen.
Tunnistan tämän kauneuden kaipuun itsessäni. Olisi mukava rakentaa sitä maailmaa, jota on helppo katsoa. Haluaisin ympärilleni maailman, jossa sielu ja mieli lepäävät. Alkukesänä olen tässä vähän onnistunutkin. On ollut juhlaa ja iloakin. Sitten yllättäen harmaa taas tavoitti. Muistin pyhäiltana, että on neljäkin suurta surua lähipiirissä. Lapsuuden ystävän isä kuoli. Kaksi läheistä ihmistä kamppailee syövän kanssa, molemmat tuntuvat moiseen liian nuorilta. Neljäs tuttava makaa sängyn pohjalla ja odottaa kuolemaa, jota ei meinaa kuulua. Hän haluaisi jo taivaan kotiin.
Juuri tässä on kesäillan kauneus. Yhtä aikaa läsnä on elämän ihanuus ja kaikki rumuus. Tuntuisi hullulta ummistaa silmänsä toiselta ja katsoa vain toista kohti. Haluan kirjoittaa tätä sinulle, jonka elämässä ei ole nyt kauniita maisemia, vaikka muut tuntuvat katsovan sinne missä paistaa ja kukkii. Jonkun osa on aina katsoa kohti tuskaa, yksinäisyyttä ja kuolemaa. Se on se tausta, jota vastan kaunis pääsee esiin. Kuolema ja tuho ovat ehto, että jotakin uutta voi syntyä. Armollista keskikesää, näkyi edessä nyt mitä tahansa.
Markku Orsila
Perheneuvoja