Sain suunnilleen kuukausi sitten koulussa tehtäväkseni kirjoittaa esseen valitsemastani äidinkielenkirjan tarjoamasta aineistosta.
Erilajiset tekstit kirjassa olivat hyvin arkisista lähteistä, ja käsittelivät pääasiassa mielenterveysongelmia sekä miten niitä voi omalta osaltaan ehkäistä.
Ensimmäinen aineisto kirjassa oli aikakauslehden haastattelu, jossa Instagram-vaikuttaja opasti poistamaan sosiaalisen median syötteistä omakuvaa huonontavat kuvat supermalleista. Seuraavana oli nettiartikkeli tekniikoista, joilla ajattelutavat itsestään saa käännettyä optimistisemmiksi ylläpitääkseen hyvää mielenterveyttä.
Aineistoihin kuului myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisu, jossa tutkijat kauhistelivat kouluterveyskyselyn hälyttäviä tuloksia nuorten huonoista elämäntavoista, koska riittämätön liikunta ja liiallinen ruutuaika lisäävät kaikenlaisia riskejä.
Teksteistä saa helposti sellaisen vaikutelman, että nuoret ovat itse syypäitä omiin ongelmiinsa. Oma vika jos masentuu, koska mielenterveysongelmat olisi saanut vältettyä liikkumalla enemmän ja muuttamalla ajattelutapojaan itsestään!
Sosiaalisen median algoritmien sekä yhteiskunnan, jossa neljäsosa nuorista kärsii mielenterveysongelmista, kehittäjät ovat kaikki kuitenkin aikuisia.
Tekstien tekijät varmasti tarkoittivat hyvää kirjoituksillaan, ja ohjeet hyvän mielenterveyden ylläpitämiseen ovat vilpittömästi hyödyllisiä.
Äidinkielentehtävän aineistovalikoiman laajasta spektristä nykyihmiselle jokapäiväistä mielenterveysaiheista mediaa huomaa kuitenkin selkeästi minkälaiset ajattelumallit aiheesta vallitsevat valtaväestössä.
Riittävä uni tai liikunta tuntuvat keskiverto yläkoululaiselle pieniltä huolilta sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen, ulkonäköpaineiden ja koulutyön rinnalla, vaikka häntä on valistettu tauotta näiden tarpeiden välttämättömyydestä.
Nikotiiniin addiktoitunut lukiolainen käyttää nuuskaa, vaikka juliste koulun seinällä kertookin päihteiden olevan vaarallisia.
Nuoret tietävät kyllä jo mikä on heille hyväksi. Ongelmat eivät ratkea valittamalla, kauhistelemalla ja toistelemalla itsestäänselvyyksiä, vaan muuttamalla järjestelmän perusrakenteita korjaten niiden juurisyyt.
Yhteiskunnan tulee muovautua ihmisten tarpeisiin, ei toisin päin.