Viime viikon Eparissa kerroimme turkkilaisista maahanmuuttajista ja siitä, miten vaikeaa Etelä-Pohjanmaalla on työllistyä koulutuksesta ja sujuvasta kielitaidosta huolimatta.
Muitakin ongelmia tulijoilla on, mutta kaikkea ei millään saa sisällytettyä yhteen juttuun. Moni epäkohta liittyy meihin suomalaisiin ja maahanmuuttajiin kohdistuneisiin ennakkoluuloihimme.
Ruusut ja risut -palstalla julkaistiin viime viikolla kirjoitus, jossa annettiin moitteita Facebookissa roskalava-ryhmiä ylläpitäville ja ryhmän kautta tavaraa lahjoittaville. Palautteen mukaan nimensä perusteella ulkomaalaiselta vaikuttavia henkilöitä ei aina hyväksytä ryhmiin.
Huomasin, että asiasta käytiin keskustelua loppuviikolla ainakin yhdessä roskalava-ryhmässä. Kirjoittajien mukaan asia ei pidä paikkansa. Ei näköjään saa yleistää, mutta tiedän, että tämä on valitettavasti totta joissakin ryhmissä.
Kuulin turkkilaiselta ystävältäni, että hän oli lähettänyt moneen kertaan liittymispyynnön nimeltä mainitsemattoman kunnan roskalava-ryhmään. Pyyntö evättiin aina. Nokkela nainen laati itselleen Facebookiin profiilin suomalaisella nimellä. Hanna Koskinen hyväksyttiin ryhmään muutamassa minuutissa. Suomalaisella nimellä lahjoitettujen tavaroiden varaaminenkin on onnistunut ongelmitta.
Roskalava-ryhmissä jokainen saa päättää kenelle ja millä tavalla hän omaisuuttaan muille antaa. Viime aikoina olen huomannut, että ilmoituksissa on usein mainintoja ”viestit vain sujuvalla suomenkielellä” tai ”en osaa englantia enkä käytä kääntäjää”. Harmillista, sillä tämä karsii pois monet pakolaiset ja maahanmuuttajat, joilla ei oikeasti ole varaa hankkia läheskään kaikkea tarvittavaa kaupasta. Ei toki kaikilla suomalaisillakaan ole.
Ei nimi miestä pahenna, jollei mies nimeä -sananlasku on kaikille tuttu. Vanhan kansan viisaus on taas hyvin ajankohtainen. Sanonta viittaa ajatukseen, ettei ihmisen maine tai arvo ei ole kiinni hänen nimestään, vaan teoista ja käytöksestä.
Tämä pätee niin kantasuomalaisiin kuin maahanmuuttajiinkin. Vaikka suomalaisilla on suomalainen nimi ja kulttuurinen tausta, se ei automaattisesti tarkoita, että käyttäytymisemme muita kohtaan olisi aina ystävällistä ja oikeudenmukaista. Tästä esimerkkeinä ovat alussa kertomani tositarinat siitä, miten osa meistä tuomitsee toiset pelkän nimen perustella sosiaalisessa mediassa.
Kyse on suht pienestä ongelmasta, mutta toistuu samanlaisena myös elämään suuresti vaikuttavista asioista. Kun työpaikkaa hakee vieraskielisellä nimellä, hakijalle ei usein vastata mitään. Samankaltaisen hakemuksen lähettänyt Hanna Koskinen sen sijaan saa kutsun haastatteluun.
Tämäkin asia oli varmasti monen tiedossa. Vaikka ajatusten muuttaminen teoiksi voi viedä aikaa, jo tietoisuus ongelmasta voi olla ensimmäinen askel kohti suvaitsevaisempaa yhteiskuntaa. Yritetään edes.