Pääkirjoitus

Ei löydy har­ja­ka­ton voit­ta­nut­ta

Vähänkyrön uuden terveysaseman katto vuotaa. En tiedä, itkeäkö vaiko nauraa. Ovatko Suomen olosuhteet rakentajille ylivoimaisen vaikeita, vai onko kyse vain taidon ja tahdon puutteesta?

Siinäpä kysymyksiä, joita täällä Pohjantähden alla on pohdittu tuon tuosta. Hometta siellä, hometta täällä ja vesivahinkoa jos jonkinlaista. Suomalainen julkinen rakentaminen ei ole nyt hyvässä huudossa.

Ennen vanhaan, kun talot rakennettiin hirrestä ja pään päälle laitettiin pärekatto, ei näitä ongelmia ollut. Tai sitten niistä ei tiedetty, mutta en muista, että joku olisi koulussa kärsinyt sisäilmaongelmista.

Sen kummempaa tuuletusta ei ollut, mutta talvipakkasellakin oppilaat patistettiin ulos ja järjestäjä avasi ikkunat apposen auki. Viileäähän siellä välillä oli, mutta raikasta. Ei ainakaan nukuttanut.

Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla jne... Mutta tulee vain mieleen, onko rakentamisessa menty liian pitkälle hifistelyssä, kuten nykyään sanotaan. Olisiko parempi, jos vähän vetäisi nurkista ja ikkunoiden raoista?

Silloin, kun itse rakensin, niin Suomessahan on se uskomaton perinne, että joka miehen on rakennettava oma talo, osasi tai ei, rakennusmiehet tapasivat härnätä isäntää sanomalla: ”No, ei tämä itselle tule.”

En silti oikein jaksa uskoa, että Vähänkyrön terveysaseman vuodoissakaan olisi kyse piittaamattomuudesta. Luulen, että ongelma lähtee suunnittelusta. Maallikkona sanon, että kunnon harjakatot vaikka lain voimalla joka tönöön.

Omakehu haisi. Tämän kesän pakollinen piipahdus oli tietenkin Seinäjoen asuntomessut. Täytyy tunnustaa, että se oli hyvin järjestetty tapahtuma. Alkoi raviradan parkkipaikalta bussikyydillä kaupungin poikki messualueelle.

Olivat naapurissa päättäneet käyttää tilaisuutta hyväkseen. Kehuminen alkoi heti, kun bussi käynnistyi. Meidän matkaisäntä aloitti ruotsiksi, mutta lopetti saman tien. Halusi kuulemma vain nähdä matkustajien venähtäneet naamat.

Sanoin, että jatka vaan. Kyllä me vaasalaiset ymmärrämme. Silloinpa nousi puna pojan poskille, sillä hallussa oli vain juuri kuultu aloitusfraasi. Noloa. Näinköhän sairaalamatkatkin Seinäjoella sitten alkavat?

Seuraavaksi kuulimme, että Seinäjoen asuntomessut ovat ensimmäiset Etelä-Pohjanmaalla. Toki Vaasassa on ollut vuosina 1975 ja 2008, mutta Vaasa ei kuulu Etelä-Pohjanmaahan.

Taas jouduin toppuuttelemaan, että ”tsop, tsop”. Vuonna 1975 Vaasa vielä kuului Etelä-Pohjanmaahan, kunnes vuoden 1994 maakuntajaossa historiallinen Etelä-Pohjanmaa pilkottiin kolmeen osaan.

Olemme me vaasalaiset sitten niin rasittavia!

Vesa Koivumäki