Kansalaisaloite eutanasian laillistamiseksi on etenemässä eduskuntaan. Keskustelu eutanasiasta ja avustetusta itsemurhasta on saanut voimakasta myötätuulta purjeisiin. Aloitteella on vaikutusvaltaisia ja merkittäviä kannattajia. Epäröivä ja eutanasiaa vastustava taho lienee yhä Lääkäriliitto.
Ilkka-Pohjalaisen pääkirjoituksessa sivuttiin eutanasiaa vastustavia kielteisesti muutama päivä sitten. Eutanasian vastustajat puhuvat usein ns. kaltevasta pinnasta. Alankomaissa ja Belgiassa, eutanasia sallitaan jopa lapsille ja myös eri mielenterveydenongelmista kärsiville.
Suomessa keskustelussa eutanasian puolesta vilahtelevat tarkat kriteerit, yksilön tahto, itsemääräämisoikeus ja arvokas kuolema. Samaan keskusteluun mediassa eri debateissa heitellään hyvinvointialueiden talousongelmat, henkilökunnan puute ja kansalaisten palvelutarpeen ahdinko.
Keskustelusta on tullut erikoinen vyyhti, jota kuunnellessa tarkkakorvainen voi myös säpsähtää.
Olemme kokeneet Euroopassakin pimeitä historian jaksoja, jolloin ihmisarvon käsite on ollut erilainen kuin tänään. Natsi-Saksassa vammaiset, sairaat ja kaikki poikkeavat ihmiset tapettiin hyödyttöminä yhteiskunnalle. Tilalle astuisi uusi uljas ihminen, kuoleman ja elämän herra. Täydellinen ihminen, ilman vajavuuksia.
Emme todellakaan elä natsiajassa, mutta meillä on yhä ikävä taipumus kohdella heikompiamme eriarvoisesti. Ihmisen perusluonne ei muutu. Yritämme hyvää, mutta siitä voi tulla pahaa. Ihminen kuoleman ja elämän herrana on siksi minulle ajatuksena vieras. Ja, kuka lopulta päättää ja ohjailee potilasta eutanasiaan? Yleinen mielipidekö?
Liikumme kaltevalla pinnalla, kun voimme ajatella lopettavamme ihmisen armopiikillä kuin pahaisen koiran.
Kuolevan ihmisen hoidossa saattohoidon kehittäminen ja sedaatio ovat yhä suurelle yleisölle hieman tuntemattomia keinoja. Näiden tuominen tähän keskusteluun toisi siihen monipuolisuutta ja tasapainoa.
Isa-Maria Söderudd
FM
Mielenterveyden Keskusliiton liittovaltuuston jäsen,
hyvinvointialueen työikäisten asiakasraadin jäsen
Vaasa