Hiljattain julkistettiin iso valtakunnallinen vertailu, jonka mukaan Pohjanmaan maakunta oli taas kerran omaa luokkaansa, kuinkas muuten. Pyöräilykypärän käyttö kun on todistetusti tässä maakunnassa koko maan vähäisintä.
Etelän media tietysti osasi hehkuttaa asiaa jo siitäkin syystä, että Uudellamaalla kypärän käyttäjiä on suhteessa eniten väestöpohjaan nähden. Toki siitäkin naljailtiin, että kovapäisille pohjalaisille jäi vertailussa peränpitäjän paikka. Täällä harvempi kuin joka viides pyöräilijä käyttää kypärää. Uudellamaalla sen sijaan seitsemän kymmenestä tekee niin.
Tietysti myös pohjalaiset itse ovat ottaneet ”kohu-uutiseen” kantaa. Osa myöntää avoimesti, ettei tutkimus anna välttämättä ylpeilemisen aihetta, joskaan kaukana ei siitäkään olla.
Kaikki ovat silti yksimielisiä siitä, ettei tämän asian vuoksi ole syytä hävetä silmiään päästä. Vaikka samanarvoisten ihmisten yhteisöllisyydelle annetaan arvoa ja sitä kukin taipumustensa mukaan vahvistaa, häpeäntunne on aina kuitenkin jokaisen oma asia.
Yksi häpeää sitä, että naapurin puupino on omaa ryhdikkäämpi. Toinen kieriskelee häpeän suossa, kun tiukan paikan tullen, on luikkinut tiehensä eikä jäänyt auttamaan kaveriaan.
On turha kieltää sitä, että pyöräily kypärä päässä lisää ainakin turvallisuudentunnetta. Laki ei kypärää kuitenkaan vaadi, vaikka suosituksen luonteisessa säädöksessä lähdetään siitä, että ajon aikana pyöräilijän on yleensä käytettävä suojakypärää.
Eikä tilannetta selvennä yhtään sekään, että pyöräilijöiden etujärjestö Pyöräliitto esittää nyt liikenne- ja viestintäministeriölle kypäräsuosituksen poistamista kokonaan.
Aloitettaan liitto perustelee sillä, että kypäräpakko lisää onnettomuusriskiä.
Taustalla on järkeenkäyvä ajatusketju: kypäräpakko vähentää pyöräilyä ja se merkitsee turvallisuuden heikkenemistä. Eli mitä vähemmän on polkupyörällä kulkevia, sitä vähemmän autoilijat kiinnittävät heihin huomiota. Suuri pyöräilijöiden massa pakottaa autoilijat ottamaan heidät huomioon.
Tätä taustaa vasten kovakalloisiksi moitittujen pohjalaisten linja vaikuttaa jopa avarakatseiselta. Ja onhan toki tiedossa, että juuri tämän maakunnan väki elää pidempään kuin muiden alueiden asukkaat.
Terveellisiin elämäntapoihin liittyvät oleellisesti myös säntillisyys työelämässä, yritteliäisyys, innovatiivisuus ja halu menestyä.
Kun ominaisuuksiin liitetään vielä suomalaisten perushyveen, sisun, jalostuneempi pohjalaisversio, sitkeys, ei tarvitse ihmetellä sitä, miksi muualta Suomesta käy lähetystöjä tutustamassa Vaasan ja ympäröivän maakunnan menestystekijöihin.
Oli sitten kyse ABB:n, Wärtsilän, KWH:n ja Vacon-Danfossin kaltaisista suurista vientiyrityksistä tai Vaasan yliopistosta, yhteistä niille on toimintatapa: pienestä aloitetaan ja maltillisesti kasvetaan markkinoiden imussa.
En väitä, että kaikki nämä myönteiset ominaispiirteet ja niiden kasautuminen ovat seurausta pyöräilystä ilman kypärää. Jotain poikkeuksellisesta tässä on joka tapauksessa.
Jos esimerkiksi kainuulaiset päättäisivät heittää yhtenä päivänä pyöräilykypäränsä nurkkaan, maakunta tuskin kuuluisi kymmenenkään vuoden kuluttua valtakunnallisiin menestyjiin.
SEPPO NURMI