Olisiko sinulla soittanut kelloja, kun kysytään, kuka on Zachris Stierncreutz?
Aivan. Mutta heti kun mukaan lisätään miehen lempinimi, ”Knipi”, onkin toinen ääni kellossa.
Laulaja-lauluntekijän melankolisen tyylin tunnistaa melkeinpä jokainen suomalainen popmusiikin kuuntelija. Yli 30 vuoden urallaan Knipi on kirjoittanut satoja lauluja niin itselleen, Egotripille kuin Suomen eturivin popartisteille.
Moni fani on koettanut johtaa kuuluisaa lempinimeä artistin harvinaisesta sukunimestä. Kuitenkin sen alkuperä on ruotsin kielen sanassa knip inte - älä nipistä.
– Olin pienenä kova nipistelemään. Tulen suomenruotsalaisesta perheestä, missä minua on sanottu varmaan yksivuotiaasta asti Knipiksi. Olen ihan vakavissani miettinyt nimen virallistamista, Knipi kertoo.
Hanttihommista popparin uralle
Kahden taiteilijasuvun vesana Knipi on saanut verenperintönä sekä kuvataiteellista että musikaalista lahjakkuutta.
Hän sanoo tienneensä jo 90-luvun alkupuolella, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin musiikkiura.
– Lukion ja armeijan jälkeen tein hetken hanttihommia, olin muun muassa Stockalla levykaupan myyjänä. Sitten musahommat aukesivat kunnolla Egotripin myötä ja uskalsin hypätä muusikoksi. Minulla on ollut sikäli hyvä tuuri, että on tullut tehtyä musaa, joka on kiinnostanut muitakin, Knipi sanoo.
Muiden mielenkiinnosta toimii hyvänä esimerkkinä varhainen muisto Seinäjoelta.
Vuonna 2003 Egotrippi soitti hotelli Lakeuden alakerrassa. Hitit Älä koskaan ikinä ja Matkustaja olivat juuri ilmestyneet ja bändi alkanut pikkuhiljaa lyömään läpi.
– Muistan, kun katselimme hotellihuoneen ikkunasta pihalle ja mietimme, että oho, minne ihmeeseen tuo väkimäärä jonottaa. Yhtäkkiä joku tajusi, että ”Herranjestas, nehän jonottaa meidän keikalle!” Sinä iltana oli harvinaisen kiva mennä soittamaan.
Vuosikymmenten jälkeenkin Knipillä on säilynyt palo laulujen tekemiseen. Hän työskentelee yleensä aina aamupäivästä. Jos kello 12 mennessä ei ole syntynyt mitään innostavaa, on aika tehdä jotakin muuta tai lähteä vaikka kävelylle.
– Lauluja ei voi pakottaa. Jos niitä ei saa kiinni, on annettava olla ja koetettava myöhemmin uudelleen, Knipi sanoo.
– Mutta, jos minulla on yksikin kiinnostava laini jota työstää, jaksan painia sen kanssa vaikka kahdeksan tuntia, kunnes olen siihen tyytyväinen.
Välillä työhuoneelta on mukava poistua keikoille. Erityisen mukava on ollut lähteä 17 paikkakuntaa käsittävälle soolokiertueelle, joka pysähtyy tällä viikolla Seinäjoella.
– Tää rundi on ollut just sitä mitä toivoin. Bändi ja jouset soivat makoisasti yhteen. Lavalla on hyvä fiilis. Kuulemma se välittyy myös yleisöön.
Knipi sanoo näkevänsä oman musiikkinsa usein kuin maalauksina.
– Niitä tunnelmakuvia sitten muokataan ja väritetään tarinan mukaan. Siihen tällainen kokoonpano on hyvin herkullinen.
Soolokeikoilla kuullaan myös Knipin muille artisteille tekemiä kappaleita, sellaisia kuin Matkustaja tai Mestaripiirros.
– Miksi ei, ne on osa mun elämää ja tuotantoa. Tiedän myös, että jengi tykkää ne kuulla. Silloin niitä on kiva esittää.
Kiertueen jälkeen alkavat uuden soololevyn äänitykset. Kiireisen vuoden täydentää elämäkerta ”Knipi – Kuinka vangita perhonen”. Kirja kertoo lauluntekijän taipaleesta, Egotripistä ja siitä, millaista on, kun päämääränä on valmistaa aina vain parempia lauluja.
–Tämän työn luonne on pitkä ja monipolvinen. Ulkopuolisen silmin se voi olla tosi tylsän näköistä. Mies vain istuu ja pohtii kitara sylissään tuntikausia, koettaen saada fiiliksiä esiin, Knipi kuvailee.
– Aika toisteinen tapahtuma siis. Ja silti, uuden laulun syntymä on tekijällekin aina yhtä selittämätön tapahtuma, kuin pieni ihme.
Ketä, missä, koska?
Kuinka Vangita Perhonen -kiertue: Knipi (laulu, kitara), Jussi Liimatainen (koskettimet), Anssi Maasalo (basso), Klaara Pyrhönen (alttoviulu), Iiris Pyrhönen-Koivula (viulu) ja Elina Susiluoto (sello).
Seinäjoen Kalevan Navetassa perjantaina 16.5.