Kaikkien aikojen menestyneimpiin suomalaisiin mäkihyppääjiin lukeutuva Jari Puikkonen sai vakavan polvivamman Jugoslavian Planican suurmäessä maaliskuussa 1981. Yksitoista kuukautta myöhemmin hän saavutti kaksi mitalia Norjan Holmenkollenilla järjestetyissä pohjoismaisten hiihtolajien MM-kilpailuissa.
Maaliskuussa 2024 Eetu Nousiainen sai vakavan polvivamman Slovenian Planican lentomäessä. Yksitoista kuukautta myöhemmin MM-kilpailut järjestetään Norjassa, tällä kertaa Trondheimissa.
Suomen nykyiset maajoukkuemiehet eivät puhu mitalitavoitteista. Moninkertaiselle arvokisakävijälle Nousiaiselle tärkeintä on se, että hän voi tavoitella MM-paikkaa pahan tällinsä jälkeen.
– Ei pitäisi olla mitään estettä. Olen tehnyt tekniikkaa kolme kuukautta ja täysipainoisia ponnistuksia. Pitää vain päästä mäkeen ja hyppäämään, Nousiainen kertoi STT:lle maanantaina järjestetyssä Suomen hiihtoliiton mediatilaisuudessa.
Hyppääminen himottaisi, mutta 27-vuotiaalla urheilijalla riittää kokemuksen tuomaa malttia.
– Polvi leikattiin 15. huhtikuuta. Reilut puoli vuotta myöhemmin odottelen, että lumet satavat maahan ja pääsen mäkihommiin. Varmaan pystyisin jo hyppäämään, mutta mieluummin otan varman päälle ja lisäaikaa. Ei ole syytä lähteä hötkyilemään. Teen vielä lisää kuntouttavia harjoituksia. Pikkumäestä sitten liikkeelle.
Heikko kilpailutilanne auttaa
Kun lumet aikanaan satavat, Nousiaisella ei ole liikaa aikaa hyppytuntuman löytämiseen. Toisaalta pari vuosikymmentä erikokoisissa mäissä ovat tehneet tehtävänsä. Hyppy on selkärangassa.
– Tammikuun puolivälissä pitää päästä kisaamaan. Pari mahdollista vaihtoehtoa on mietitty, millä tavalla lähden kisaamaan.
Suomen mäkihyppääjien keskinäinen kilpailutilanne on niin heikko, ettei Nousiaisen tarvitse juuri jännittää MM-paikkaa. Hänen pitää olla vain kunnossa. Kovia kokenut mäkimies ei kiistä tätä.
– Se on tällä hetkellä sellaista. Toivon, että haastajan asemassa olevat jätkät saavat itsestään enemmän ulos, Nousiainen toivoi.
– Valitettavan pitkään tilanne on ollut se, että samat ukot kiertävät kilpailuja, kulki hyppy tai ei.
Hyväntuulisen ja puheliaan Nousiaisen toipuminen on sujunut ilman takapakkeja, mutta korvien väli on ollut välillä kovilla.
– Jos leikkauksessa olisi tullut komplikaatioita, ei olisi tarvinnut havitella mäkeä, hän muistutti koko uran jatkumisen olleen vaarassa.
Nyt tavoitteet yltävät helmi-maaliskuun taitteessa järjestettäviä MM-kilpailuja pidemmällekin. Vuonna 2026 hänellä on mahdollisuus päästä toisiin olympialaisiinsa. Silti toipumisprosessi on vaatinut malttia ja vaatii edelleen.
– Alussa prosessi tuntui jumalattoman pitkältä. Ajattelin myös sitä, lähteekö toipuminen sujumaan ja mitä jos ei lähdekään? En tiedä, jaksaisiko tätä uudestaan, jos sattuisi heti uudestaan. Vähän saattaisi joutua hakemaan motivaatiota. Tällä hetkellä kaikki on hyvin.
Harrastuksien painotukset uusiksi
Takapakkien välttämisessä Nousiainen on joutunut miettimään harrastuksiaan. Vauhtilajit ovat olleet mieleisiä monille mäkimiehille, mutta enduromoottoripyöräilyn sijaan Nousiainen on viettänyt aikaa enemmän toisen harrastuksensa golfin parissa.
– Olenpahan ehtinyt tehdä paljon muuta kesän aikana, hän summasi erilaista harjoituskautta.
– Olen treenannut polvea, mutta iltapäivisin on ollut aikaa muulle. Olen pelannut golfia, mutta mopoiluhommat jäivät vähemmälle. On pikkuisen riskialtista lähteä metsään rymyämään. Yhden kerran kävin ajamassa metsäautotietä. En lähtenyt suolle. Se on kivaa touhua, ehkä ensi kesänä sitten.
Jännitystä on riittänyt tarpeeksi juoksulenkeilläkin.
– Juoksin polkua ja astuin kallion päälle. Ponnistaessa vihlaisi ja lensin selälleni. Jalka meni sellaiseen asentoon, missä se ei ollut vielä ollut.
Nousiainen selvisi säikähdyksellä, mutta mäessä moiseen säikähtelyyn ei ole varaa, kun vauhtia on toistasataa kilometriä tunnissa.
Silti maaliskuinen kaatuminen ei ole jäänyt kummittelemaan korvien väliin. Nousiainen on moittinut jopa itseään, kun huolimattomuus kostautui osana usean pieleen menneen asian summaa.
– Olin hypännyt hypyn ja tehnyt suoritukseni. Alastulorinteen kunto oli mitä oli, mutta se oli sama kaikille. Ei passaa valittaa. He tekivät parhaansa mäen kunnossa pitämiseksi. Sadankolmenkympin vauhdista lähtee aika äkkiä. Otan piikkiini sen, että olin tilanteessa löysemmin kuin normaalisti. Se oli epäonnistunut hyppy ja muuta. Jos olisin ollut täysin jämynä, ei välttämättä olisi käynyt mitään.
Polvivammat ovat kiusanneet Puikkosen ja Nousiaisen lisäksi monia muitakin mäkimiehiä, joten vertaistukea on riittänyt.
– Olen viestitellyt Giovannin (Bresadola) kanssa, Nousiainen mainitsi Planicassa myös loukkaantuneen italialaisen.
– Mico Ahosen ja tietenkin Janne Happosen kanssa olen vaihtanut ajatuksia. Happosta olen nähnyt Puijolla.