Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue joutui hyvinvointialuelain mukaiseen arviointimenettelyyn kesäkuussa ministeri Anna-Kaisa Ikosen (kok.) päätöksellä.
Menettelyn perusteet olivat taloudelliset, joista taseeseen kertynyt alijäämä, noin 120 miljoonaa euroa oli suurin. Alijäämä on muodostunut vuosien 2023–25 ajalta.
Ministerin päätöksellä muodostettiin arviointiryhmä, jossa on alueesta ja ministeriöstä riippumaton puheenjohtaja, VM:n, STM:n ja SM:n edustajat sekä hyvinvointialueen edustaja.
Arviointiryhmä tekee toimenpide-ehdotuksia, jotka pitkälti perustuvat alueelta saatuun aineistoon palveluiden tuottamisesta, toteutuksesta ja kustannuksista.
Lisäksi ryhmä kuulee asiantuntijoita alueelta ja ministeriöistä niin, että eri lakien vaatimukset palveluista alueen asukkaille täyttyvät.
Arviointiryhmä ei tee päätöksiä.
Ryhmän esitykset menevät alueella virkavalmisteluun ja sitten eri toimielimien käsittelyyn. Mutta käytännössä alueen omaa päätösvaltaa rajoitetaan niin, että taloutta heikentäviä päätöksiä ei voida tehdä. Eikä alue voi toimia arviointiryhmän toimenpide-ehdotusten vastaisesti.
Mistä hyvinvointialueemme alijäämäisyys sitten johtuu?
Ensimmäinen syy oli Sanna Marinin (sd.) hallituksen aikana säädetty ja eduskunnan päättämä rahoituslaki, joka mahdollisti kunnille pienentää sote-menoja siten, että hyvinvointialueen ensimmäisen toimintavuoden 2023 talousarvio jäi noin 7,6 miljoonaa vajaaksi.
Sitä sitten siirtymätasauksella korjattiin noin 3 miljoonalla, mutta vääristymää jäi vajaat 15 miljoonaa talouden pohjiin 2023–25 vuosille.
Toinen tekijä alijäämäisyyteen oli Marinin hallituksen tekemä vuokra-asetus, joka takasi kuuden prosentin pääomatuoton kiinteistöille.
Asetus mahdollisti kiinteistöjen arvon päivityksen tietyn kaavan mukaisesti, mikä nosti vuokramenoja. Näiden yhteisvaikutus on ollut kolmen vuoden ajalta Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueelle noin 30 miljoonaa euroa.
Kolmas rahoitukseen merkittävästi vaikuttanut tekijä on ollut pitkäaikaissairauksien kirjaamiseen liittyvä diagnostiikkatietojen kirjautumattomuus THL:n tietopohjaan.
Valtiolta tuleva rahoitus perustuu suurelta osin näihin diagnostiikkakirjauksiin, ja se on koskettanut niitä hyvinvointialueita, joilla on ollut käytössä Lifecare-potilastietojärjestelmä.
Kyseinen ohjelma oli käytössä jo sairaanhoitopiirin aikana, ja esimerkiksi vuoden 2025 hyvinvointialueen rahoitus perustui vuoden 2022 diagnostiikkatietoihin.
Tänä päivänä tämä ongelma on suurelta osin korjaantunut, kiitos siitä lääkäreille, jotka ovat jälkikäteen korjanneet tietoja. Mutta koko alijäämäisyydestä tästä on muodostunut kolmessa vuodessa noin 40 miljoonaa euroa.
Tämän vuoden rahoituksessa on vielä vajetta, josta johtuen hyvinvointialue on valittanut siitä hallinto-oikeuteen.
Nämä edellä mainitut tekijät ovat noin 80–90 miljoonan selitys 120 miljoonan euron alijäämäisyyteen, jota nyt arviointimenettelyn toimilla ollaan kattamassa.
Hyvinvointialue menestyi vuoden 2025 rahoituksesta tehdyssä valituksessa Vaasan hallinto-oikeudessa. Sen päätöksessä alueemme rahoitus on palautettu ministeriöön uudelleen päätettäväksi. Mutta päätöksestä on valitusaika vielä menossa, emmekä tiedä, saako valtiovarainministeriö valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Hyvinvointialueemme tulee kattaa alijäämät vuoden 2030 loppuun mennessä.
Aikataulu on vaativa. Alue joutuu tekemään päätöksiä palvelurakenteisiin, palveluverkkoon ja tuotantotapoihin. Lisäksi erilaiset etuudet ovat tarkastelun alaisia.
Alueemme palveluja verrataan valtakunnallisiin, tarvevakioituihin tietoihin ja kustannuksiin sekä siihen, ylitämmekö perusteetta joissakin etuuksissa lakien ja asetuksien asettamia rajoja.
Ensi vuonna valtiolta tuleva rahoitus kasvaa alueellamme vain 1,7 prosenttia, mutta palkat nousevat noin 4 prosenttia. Lisäksi palvelutarpeen kasvusta korvataan ensi vuonna enää 60 prosenttia, joten alueemme rahoitus kiristyy.
Valitettavaa tässä on se, että nyt viimeistä vuotta toimiva hallitus ja eduskunta ei ole saanut aikaiseksi korjauksia rahoituslakiin, vaikka monet epäkohdat ovat olleet tiedossa.
Yhtenä helpoimpana korjauskohteena olisi vieraskielisille, eli muille kuin suomen- tai ruotsinkielisille, ohjattava rahoitus. Vieraskielisyyden perusteella noin 650 000 hengelle osoitetaan rahoitusta koko sote-potista yli 10 prosenttia, eli noin 2,7 miljardia euroa.
Rahoitus ohjautuu suurelta osin Helsinkiin ja Vantaa-Keravan hyvinvointialueelle sekä muutamiin suuriin kaupunkeihin.
Tilastokeskuksen tietojen mukaan vieraskieliset ovat ikärakenteeltaan selvästi nuorempia kuin Suomen väestö keskimäärin, joten heidän kauttaan tietyille hyvinvointialueille ohjautuu selvästi enemmän sote-rahaa kuin on tarvetta.