Duudsonit tekevät ensin ja pyytävät sitten anteeksi. Se on heidän tavaramerkkinsä – ja toimii.
Duudsonien uudessa elokuvassa, joka on kuvattu Ylistarossa sijaitsevalla ranchilla, nähdään useita hullunhauskoja piilokamerakohtauksia.
Kuvauksia on tehty muun muassa Y-talossa sekä kantasairaalan henkilöstöruokalassa. Puhumattakaan siitä, että HP puetaan rippipukuun ja lähetetään kuokkavieraana Lakeuden Ristiin häihin.
Vetämättä yhtään kotiin päin annan elokuvalle kouluarvosanan 9+. Ja näkyyhän leffassa Ylistaron komia kirkkokin viljapellon takana, komeana ja ylväänä kuten aina.
Itse päätöksentekijänä en kuitenkaan voi toimia kuten Duudsonit. En voi tehdä ensin ja pyytää sitten anteeksi. Asioihin on perehdyttävä, ja mikä tärkeintä, itseään on pystyttävä katsomaan peiliin joka aamu. Minulle on mahdotonta toimia arvojeni vastaisesti.
Lähdin politiikkaan puolustamaan kyläkouluja sekä lasten ja nuorten yhdenvertaista oikeutta saada sivistystä lähipalveluna. Sillä tiellä ollaan edelleen.
Olen aina vastustanut keskittämistä. Siksi olin aluevaltuustossakin sitä mieltä, että vuodeosastot tulee säilyttää Lapualla, Kurikassa ja Ilmajoella.
Suomen Lähilukioyhdistyksen Jukka O. Mattila totesi viime viikolla Ylistarossa, että kuntaliitokset ovat pahinta myrkkyä pienille lukioille. Olisiko nyt syytä tarkastella tätä käsitystä uudelleen?
Olisiko myös liitoskunnilla mahdollisuus kehittyä, kasvaa ja osoittaa elinvoimansa sekä tukea koko Seinäjoen ja Etelä-Pohjanmaan menestystä?