Suomessa esitetään parhaillaan suurta teatteria. Perjantain suurlakossa taistellaan vallasta, ei rahasta. Pelkään, että kansalaiset ovat tässä näytelmässä hyödyllisiä hölmöjä.
Minun päähäni ei mahdu, että jollakin on varaa lakkoilla palkatta, mutta ei ole varaa antaa tilistään euroakaan pois. Tai sitten vain todella hyvin toimeentulevat lakkoilevat.
Senpä takia olisikin mukava tietää, ketkä käyttävät kantavinta ääntä hallituksen leikkauksien ja lakien vastustamisessa. Televisiossa heitä tuntuu löytyvän joka uutis- ja ajankohtaislähetykseen.
Minulle ei riitä, että ammattiyhdistyspomo kertoo saaneensa satoja vihaisia soittoja kentältä. Varmaan onkin saanut, mutta tilanne on sama myös vaalien alla. Ehdokas sanoo saaneensa vyöryn lailla hyvää palautetta, mutta vaali-illan ääntenlaskenta kertoo muuta.
Ei ay-pomokaan voi perustella Suomen pysäyttämistä satojen puhelujen ja sähköpostien perusteella, sillä sadattuhannet hiljaiset puurtajat voivat olla hänen kanssaan aivan eri mieltä.
Siksi olen hallituksen puolella. Sen kannatus on mitattu rehellisillä vaaleilla, ei puhelinsoittojen perusteella.
Ketterin tapa. En usko, että äänestäjät ovat vielä kääntäneet takkiaan. Kataisen ja Stubbin hallitukset manattiin maan rakoon. Suomeen haluttiin päättäväinen ja tekevä hallitus. Ja juuri sellainen saatiin.
Tekisi mieli mennä perjantaina Helsinkiin sanomaan mielenosoittajille, että rauhoittukaa. Menkää takaisin töihin, ja tavataan taas uurnilla runsaan kolmen vuoden kuluttua.
Suomen suunta muuttuu ketterimmin äänestämällä, ei heti perään lakkoilemalla. Nukkuvat äänestäjät älkööt osallistuko mielenilmaisuun.
Kumpi tärkeämpi. Selkkauksen suuri kuva kiteytyy hyvin heittoon, että AKT kuvittelee olevansa tärkeämpi kuin BKT.
Sellaisen kuvan helposti saa, koska juuri pakkolaki ohittaa esimerkiksi AKT:n sopimusasioissa. Jos kuljetusfirmalla menee hyvin, kukaan ei estä sitä maksamasta entisenlaisia lisiä työntekijöilleen.
Sen sijaan uusi laki säätelee keskusjärjestöjen ja liittojen välisiä sopimuksia. Niissä ei saa luvata ”hilloa” enempää kuin hallitus sallii. Hyvin toimivassa firmassa ei enää AKT:ta kaivata.
Pykäläviidakko. Tätä kirjoittaessani olen taas huomannut, kuinka monimutkaisiksi työelämän säännöt ovat menneet. Maallikko tahtoo olla pykälien kanssa aivan ulalla.
Ymmärrän ay-väen huolen. Byrokratia perustuu ylhäältä johdettuun pykäläviidakkoon. Se romahtaa, jos palkasta sopivatkin työnantaja ja -tekijä keskenään.
Vesa Koivumäki