Asetelma on pökerryttävä. Yhdysvaltojen vaalivuonna valmistuu korkeaprofiilinen elokuva, jossa nähdään Donald Trump raiskaamassa Ivana-vaimonsa Trump Towerin asunnon lattialla.
Ali Abbasin ohjaama The Apprentice kertoo Sebastian Stanin näyttelemän Trumpin noususta 1970- ja 1980-lukujen New Yorkissa. Lakimies Roy Cohnia esittää Jeremy Strong, jonka rooli Succession-sarjan päihdeongelmaisena Kendallina on ollut viime vuosien näyttävimpiä astinlautoja tähteyteen.
Merkittäväksi The Apprenticen tekee kuitenkin se, että se on hyvä ja haastava elokuva, joka enemmän valottaa Trumpin persoonaa kuin ykskantaan tuomitsee häntä. Elokuvan Trump on vielä suuremman juonittelijan Cohnin oppipoika, mihin nimi The Apprentice viittaa. On enemmänkin silmänisku, että Trumpin vetämän tosi-tv-sarja Diilin alkuperäisnimi on myös The Apprentice.
– Tämä ei ole elokuva Donald Trumpista. Tämä on elokuva järjestelmästä, siitä miten se toimii ja siitä, miten se on rakennettu, Abbasi sanoi tiistaina elokuvan lehdistötilaisuudessa.
– Valta kulkee tässä järjestelmässä, jonka hallitsemisessa Cohn oli ekspertti.
Ohjaajan kehystyksestä huolimatta The Apprentice on tietenkin Trumpin tarina, eräänlainen rajattu elämäkerta.
Tarinan keskusmiehistä kumpikin salaa maailmalta suuren osan itsestään: toinen osaamattomuuttaan, toinen homoseksuaalisuuttaan. Ainakin Trump perii Cohnilta periaatteensa: mitään ei saa myöntää, ja tappion hetkelläkin pitää julistaa voittaneensa.
Hollywoodia pelotti
The Apprentice sitoutuu tämän hetken politiikkaan tavalla, joka on elokuvissa tuiki harvinaista.
– Meille on tulossa mainostapahtuma, Yhdysvaltojen vaalit, ja se auttaa elokuvaa, Abbasi vitsaili aiheesta.
Hollywood ei aiheeseen tarttunut, vaikka käsikirjoittaja Gabriel Sherman sitä yritti.
– Kun aloitin hankkeen parissa seitsemän vuotta sitten, monet vallanpitäjät Hollywoodissa sanoivat, ettei kukaan halua nähdä elokuvaa tästä aiheesta, Sherman kertoi.
– Vaikutusvaltaiset tuottajat sanoivat, että jos Trump häviää, katsotaan sitten. Hollywoodia pidetään liberaalina. Mutta eivät he halua keikuttaa venettä.
Lopulta The Apprentice tehtiin kanadalais-tanskalais-irlantilais-yhdysvaltalaisena tuotantona. Tanskaniranilaisen Abbasin edellinen elokuva oli Oscar-ehdokkaaksi yltänyt Holy Spider, tosipohjainen kertomus sarjamurhaajasta Iranissa. Suomessa ohjaajan tunnetuin elokuva on Raja, arkirealismia ja makaaberia fantasiaa yhdistävä elokuva peikoista eli toisesta, salaisesta rodusta ihmisten joukossa. Ruotsissa kuvatun elokuvan toisessa pääosassa oli Eero Milonoff.
Abbasi muistutti 13 vuoden takaisesta skandaalista Cannesissa, kun hänen maanmiehensä Lars von Trier kertoi Melancholia-elokuvansa lehdistötilaisuudessa ymmärtävänsä joitain Adolf Hitlerin ajatuksia.
– Siinä oli totuutta. Historian pahimmat hirviötkin ovat ihmisiä, Abbasi sanoi.
– Jos tällä elokuvalla on ideologia, se on humanistinen. Puramme mytologista kuvaa ja pyrimme kohti ihmisyyden ymmärtämistä. Se ei tarkoita, että kaikki annettaisiin anteeksi.
Trumpin väki uhkaa oikeudella
Muutama tunti ennen maanantain maailmanensi-iltagaalaa elokuva-alan bisneslehti Variety kertoi draamasta The Apprenticen kulisseissa. Trump-myönteinen amerikkalaisrahoittaja Dan Snyder on vaatinut elokuvan leikkaamista uudelleen. Snyder luuli sijoittavansa ex-presidenttiä imartelevaan elokuvaan.
Tulikin elokuva turhamaisesta pyrkyristä, joka toistelee toisilta oppimiaan iskulauseita eikä ole lojaali kuin itselleen.
Trumpin kampanjapomo Steven Cheung uhkasi tiistaiaamuna elokuvantekijöitä oikeudella. Abbasi ei halunnut osallistua keskusteluun juridiikasta.
– Te olette uutiset, minä olen elokuvantekijä, Abbasi sanoi lehdistölle.
Nostalgiaa eli tuhnua
The Apprentice on matalaan budjettiinsa nähden varsinainen ajankuvan rakentamisen taidonnäyte. Sen diskoajan New York on luotu uskottavaksi hyvin pienin elein.
Musiikilla on keskeinen rooli, ja siinäkin on vinot sävynsä. Kun Trump tapaa Ivanan, taustalla soi Baccaran Yes Sir, I Can Boogie. Koska päähenkilö on niin ristiriitainen, kaiken yllä on hienoinen ironian huntu, mutta Abbasi jättää mustan huumorinkin tulkinnanvaraiseksi, ja visuaalinen ilme tukee vaikutelmaa.
– Luin viime yönä arvostelusta, että The Apprentice näyttää paskaiselta tv-leffalta. Hei, oivalsit sen, se oli tarkoituskin, Abbasi sanoi lehdistötilaisuudessa.
1970-luvulle sijoittuvissa osuuksissa on haettu rakeista filmivaikutelmaa, ja 1980-luvun jaksoissa on teknologisesti kehittymättömän televisiolähetyksen tuntua värihäiriöineen. Nostalgiassa on tarkoituksenmukaista rumuutta.
– Ylämäki on filmiä, ja alamäki videota, Abbasi tiivisti.