Syyskuun 14. päivä vuonna 1808 yhteensä yli 11 000 sotilasta otti yhteen pohjalaisella peltoaukealla.
Oravaisissa sijaitsevalla aukealla olivat vastakkain Venäjän ja Ruotsi-Suomen armeijat. Suomen sota oli kääntymässä kohti loppua.
Noin kuusituhatta Venäjän armeijan sotilasta kohtasi yli viisituhatta Ruotsin armeijan sotilasta. Joukko koostui taisteluissa jo väsyneistä suomalaisista sotamiehistä ja Ruotsista lähetetyistä, vielä karaistumattomista sotilaista.
Oravaisten taistelu päättyi Ruotsi-Suomen armeijan tappioon. Siitä tuli Suomen sodan verisin taistelu. Selkäranka katkesi.
Haminan rauhassa syyskuussa 1809 Suomi liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa. Suomen yli 700 vuotta kestänyt yhteiselo Ruotsin kanssa oli päättynyt, edessä oli uusi aikakausi Venäjän keisarin alla.
Spektaakkeli eläviksi kuviksi
Oravaisissa alettiin joitain vuosia sitten pohtia, miltä tuo yli 12 000 sotilaan taistelu näyttäisi elävinä kuvina. Spektaakkelilta toki, mutta noin massiivisen taistelukohtauksen toteuttaminen oli utopistinen ajatus.
– Meillä oli ainoastaan kolme venäläistä uniformua ja kolmisenkymmentä oman armeijan sotapukua, Oravaisten historiallisen yhdistyksen puheenjohtaja Göran Backman kertoo.
Suomen sodan ratkaisutaistelusta oli tehty toistakymmentä vuotta sitten dokumenttielokuva. Nyt aika oli ajamassa sen ohi.
– Pohdimme miten saada uusin keinoin kerrottua, kuinka isosta taistelusta todella oli kyse.
Mittakaavasta saa jonkinlaisen kuvan, kun ajattelee esimerkiksi Vaasan asukaslukua 1800-luvun alussa. Se oli parituhatta henkeä.
Oravaisten taistelukentällä ja muissa pohjalaispitäjissä velloneen yli kymmentuhatpäisen sotilasjoukon on täytynyt olla aikansa perspektiivistä henkeäsalpaava näky.
Tekniikan taikatemppu
Sitä se on yhä, vaikkakin vain dramatisoituna. Elokuvantekijöiden avuksi astui nimittäin uusi digitaalinen elokuvakerronta.
Kolmekymmentä Ruotsi-Suomen armeijan sotilasta esittänyttä miestä monistettiin ammattilaisten työpöydillä tietotekniikan avulla monisataapäiseksi sotajoukoksi.
Göran Backman nauraa, että venäläisiin uniformuihin sonnustautuivat ne kolme miestä, joille asut parhaiten istuivat. Heistä tehtiin venäläinen armeija.
Dokumenttielokuvan toteutuksesta vastasi vaasalainen Rethink New Media Solutions.
– Mahdollisuudet tällaiseen elokuvakerrontaan ovat aivan erilaiset nykypäivänä kuin 90-luvulla, jolloin edellinen dokumenttielokuva Oravaisten taistelusta tehtiin, tuottaja Simon Staffans sanoo.
Dokumenttielokuva 1808-09 – Då det Svenska Riket klövs itu näyttää Suomen sodan verisimmän taistelun tavalla, jolla sitä ei ole aikaisemmin esitetty. Esimerkiksi taistelulinjat kuvataan lintuperspektiivistä realistiseen tyyliin.
– Dokumenttielokuvasta näkee hyvin, kuinka sotaa käytiin 1800-luvulla ja miten valtavan pitkät ja leveät taistelulinjat olivat, Backman toteaa.
Käsikirjoituksen runkona toimii Carl Johan Ljungrenin päiväkirja. Taistelussa mukana ollut nuori ruotsalaisvänrikki selvisi taistelusta hengissä. Dokumentin asiantuntija on professori Martin Hårdstedt Uumajan yliopistosta.
1808-09 Då det Svenska Riket klövs itu -dokumenttielokuvaa on esitetty Oravaisissa Vänrikki Stoolin keskuksen museossa, mutta nyt se on julkaistu myös Youtubessa. Tekijät toivovat sille kansainvälistä yleisöä.
– Suomen sota muistetaan Suomessa melko hyvin, mutta esimerkiksi Ruotsissa harva tietää noista vaiheista, Simon Staffans sanoo.
Ruotsinkielinen dokumentti on tekstitetty englanniksi, ja suomenkielinen tekstitys on suunnitteilla.
Välit poikki venäläisiin
Oravaisten historiallinen yhdistys lukeutuu maan aktiivisimpiin Suomen sodan ajan elävöittäjiin. Yhdistys viettää tänä kesänä 30-vuotisjuhliaan, ja myös Oravaisten taistelusta tulee kuluneeksi pyöreitä. Näytökseen on tulossa harrastajia muista pohjoismaista.
Backman kertoo, että 1700- ja 1800-lukujen sotien eurooppalaiset elävöittäjät ovat perinteisesti tehneet paljon yhteistyötä. Myös yhteydet Venäjälle ovat olleet tiiviit. Kansainvälisiä harrastajia on nähty Oravaisissa edellisen kerran viisi vuotta sitten Oravaisten taistelun 210-vuotisnäytöksessä.
– Minulla oli ystäviä Pietarissa ja Moskovassa, ja venäläiset uniformut ovat entisen hyvän ystäväni tekemiä. Hän valmisti ne Pietarin sotamuseossa olevan alkuperäisen mallin mukaan, Backman kertoo.
Hän sanoo, että Suomen sota on tullut kylmäävällä tavalla lähelle Venäjän aloitettua viime vuonna hyökkäyssodan Ukrainassa. Nyt yhteydet venäläisiin harrastajiin ovat poikki.
– On entistä tärkeämpää kertoa Suomen sodan historiasta. Ukrainan sota on muistutus, että kaikki se voi tapahtua uudestaan myös täällä.
Backman sanoo olleen onni, että Suomi oli sidottu Ruotsiin vuosisataisin sitein.
– Suomi ja Ruotsi ehtivät olla 700 vuotta yhdessä. Sinä aikana Suomi ehti suuntautua länteen.
Backmanin mukaan historia saattaisi näyttää toisenlaiselta siinäkin tapauksessa, jos Venäjä olisi Suomen sodan päättymisen jälkeen ottanut itäisestä maakunnastaan tiukan otteen sen sijaan että antoi sille autonomian.
Venäjän keisarin vallan alle siirryttyään Suomi sai pitää Ruotsin vallan aikaiset lakinsa, uskontonsa ja erioikeutensa. Myöhemmin sortovuosina Suomen venäläistäminen ei enää onnistunut.
Missä ovat haudat?
Oravaisten taistelu sinetöi Suomen kohtalon Suomen sodassa. Taistelukentälle jäi kuolleena arviolta 900 venäläistä ja yli 740 Ruotsi-Suomen armeijan sotilasta.
Göran Backmanin mukaan on suuri mysteeri, mihin sadat kaatuneet on haudattu. Joukkohautojen paikat ovat historian saatossa unohtuneet; vanha kansa muisti ne vielä 1900-luvun alussa.
Hän kertoo, että 1970-luvulla tietä rakennettaessa löydettiin luita. Kyseessä oli todennäköisesti venäläisten joukkohauta, mutta paikka jäi tarkemmin tutkimatta. Lisäksi on löydetty yhden suomalaisen ja yhden ruotsalaisen sotilaan jäänteet.
Oravaisten taistelutanner ja sen lähiseutu on Museoviraston rauhoittamaa aluetta.
