Hamasin hyökkäyksestä Israeliin on kulunut nyt pian 100 päivää. Israelin toimintaa on viime aikoina myös kritisoitu paljon suomalaisessa mediassa. Tilanne on haasteellinen, sillä Israelilla on kansainväliseen oikeuteen perustuen oikeus puolustaa itseään ja olemassaoloaan. Tästä asiasta ei ole mitään epäselvyyttä.
Haasteelliseksi tilanteen tekee se, että Hamas käyttää surutta alueella olevaa paikallisväestöä piiloutumalla heidän sekaansa ja kriittisen infrastruktuurin, kuten sairaaloiden ja koulujen suojiin mikä itsessään on kansainvälisten sopimusten vastaista. Geneven sopimukseen perustuvien sodan oikeussääntöjen mukaan esimerkiksi sairaaloiden suoja lakkaa, jos niitä käytetään ”ihmisystävällisestä tehtävästään poikkeavasti, vihollista vahingoittaviin toimiin”. Tämä on luettavissa esimerkiksi Suomen Ulkoasiainministeriön julkaisusta ”Sodan oikeussäännöt” vuodelta 2016.
Hamasin toiminnassa tämä ehto on täyttynyt, kun sairaaloiden alle kaivettuihin tunneleihin on sijoitettu sotakalustoa. On huomattava myös, että Israel on varoittanut kohtuullisessa määräajassa tulevista operaatioistaan tämän tyyppisiin kohteisiin. Tällöin kyse on itsepuolustuksesta ja vastuu siviileistä on Hamasilla. Ministeri Essayah totesi presidenttitentissään 10.1. seuraavasti: ”Joka ikinen uhri sillä alueella on valtava menetys. Mutta on ymmärrettävä myöskin se, että jos Hamas oikeasti välittäisi tuon alueen ihmisistä, käyttäisi se aseiden salakuljetukseen ja terroritekojen jatkamiseen käyttämiään tunneleita pommisuojina suojellakseen ihmisiä.” (KD-lehti, 11.1.2024)
Olen huomannut, että viime kuukausina äänenpainot mediassa ovat muuttuneet yhä Israel-vastaisemmiksi. Ymmärrän että ihmisillä on aito hätä palestiinalaisista siviileistä niin kuin kuuluukin.
Entä jos tilanteen kääntäisi toisin päin? Kuvitellaan että Suomessa olisi Hamasin kaltainen terroristitoimija, joka linnoittaisi sairaaloita, kouluja ja kirkkoja sotakalustollaan. Toimija, joka ei päästäisi suomalaisia siviileitä liikkumaan alueelta turvaan ja joka ei pyrkisi suojelemaan tavallisia ihmisiä? Terroristinen toimija jolle ideologia olisi siviilien henkiä tärkeämpi? Tällaisessa tilanteessa koko yhteiskunta olisi uhattuna, kuten Israel on nyt.
Haluan korostaa, että vaikeissakin tilanteissa pitäisi pystyä välttämään ylilyöntejä ja kohdentamaan hyökkäys niin että siitä koituu paikallisväestölle mahdollisimman vähän vaaraa. Myös Israel on vuosien varrella syyllistynyt rikkeisiin. Kuitenkin tässä Gazan tapauksessa palestiinalaisten siviileiden henki on ennen muuta Hamasin vastuulla – jos he eivät olisi aloittaneet lokakuussa 2023 sotaa Israelia vastaan, emme olisi nyt tässä surullisessa sotatilanteessa.
Ministeri Essayah nosti presidenttitentissään erinomaisesti esille myös suomalaisten virkamiesten toiminnan viitaten ulkoministeriön työntekijöiden lähettämään kirjeeseen, jossa kritisoitiin Suomen Lähi-Idän politiikkaa. Olen samaa mieltä siitä, että tällainen toiminta on hyvin poikkeuksellista virkamiestoimintaa.
Ymmärrän, että hämmentävä sotatilanne kuumentaa tunteita ja saa aikaan olon, jossa tuntuu, että tämän maailman tilanteeseen ei voi enää vaikuttaa. Kuitenkin suomalaiseen virkamiesperinteeseen kuuluu kunnioittaa maan kyseisen hallituksen linjaa. Asioista voi olla eri mieltä, mutta demokraattisesti valitun hallituksen suuntaa ja ohjeistusta on kunnioitettava.
Kenties tämä on se asia mitä me voimme täällä Suomessa tänä vuonna harjoitella – kunnioittavaa keskustelukulttuuria myös vaikeista asioista. Aika, jossa elämme, ajaa ihmisiä vastakkainasetteluihin. Sota on aina raakaa ja julmaa, käydään se sitten lähellä tai kaukana. Ehkäisemme sotaa parhaiten opettelemalla kuuntelemaan toinen toistamme.
Peter Östman
KD:n kansanedustaja Luodosta