Seinäjoen Crocodiles taistelee lauantaina Vaahteraliigan Suomen mestaruudesta, mutta joukkueen puolustuksen linjan tähtipelaaja Filip Zacok ehtii hetkeksi lyömään ajatuksensa muualle.
Slovakialainen Zacok janoaa Suomen mestaruutta enemmän kuin mitään muuta, mutta hänellä on myös ajatukset omassa urassaan, joka lähti toden teolla lentoon viime kaudella. Zacok valittiin Vaahteraliigan vuoden tulokkaaksi, ja hän sai valinnan sarjan tähdistökentälliseen.
Filip lähtikin tähän kauteen suurin odotuksin erinomaisen debyyttisesongin jälkeen, mutta alku ei ollut ruusuilla tanssimista.
– En tiedä, miksi alkukaudella pelini ei kulkenut yhtä hyvin. Ehkä työni vei liikaa voimia. Onneksi vire on löytynyt kauden edetessä, nykyään opiskelijaelämää viettävä Zacok sanoi.
Zacokin tarina on hyvin mielenkiintoinen, sillä hän muutti Suomeen Slovakiasta vuonna 2012, mutta nuorukainen puhuu silti lähes täydellistä suomenkieltä.
– Tämä harrastus on suurin syy siihen. Koulussa ei opi kuin kielioppia, mutta joukkueessa on pakko osata kieltä, jos haluaa pärjätä.
Zacokin joukkuekaveri Jaska Värinen sanoo, että Filipin kanssa pystyi kommunikoimaan suomeksi jo ensimmäisen vuoden jälkeen.
Slovakin tie vei Suomeen aikoinaan hänen isänsä työn takia. Filipin isä on ammatiltaan lihanleikkaaja, ja kun perheen pää sai vakituisen työpaikan Seinäjoelta, muutti koko perhe Etelä-Pohjanmaan sydämeen.
– Silloin päätin myös aloittaa amerikkalaisen jalkapallon. Olin harrastanut judoa yhdeksän vuotta Slovakiassa, mutta en halunnut enää jatkaa sitä, joten etsin uutta harrastusta Seinäjoelta.
Nyt tuo harrastus on muuttunut lähes työksi, vaikka elättämään sillä ei itseä pystykään. Mutta ehkä joskus pystyy, sillä Zacok haluaa lähteä luomaan uraa Pohjois-Amerikkaan, ja siihen hänellä on kaikki mahdollisuudet.
– Haluaisin päästä pelaamaan ensiksi yliopistossa ja minulla on jo sinne hieman suhteita. Ykkössarjan yliopistojoukkueet maksavat kaikille pelaajille täyden stipendin, mutta kakkossarjassa saisi todennäköisesti niin sanotun puolikkaan stipendin. Aika näyttää, pääsenkö sinne koskaan pelaamaan.
TONI RAJAMÄKI