Vaasalaisen Olli-Pekka Pekkolan soittouralla yksi aikakausi tuli päätökseen Centralin viimeisten joululounaiden myötä. Pekkola on soittanut lähes joka joulu 30 vuoden ajan pianoa ravintolan joululounailla.
Takana on monenlaisia muistoja Centralin pianon ääressä, jonka tuolille hän istui soittamaan ensimmäisen kerran vuonna 1993.
– Isäni toi minut tänne keikalle. Hän oli ollut koko työuransa hotellialalla ja tunsi hotellin johtajan. He olivat sumplineet minulle tämän keikan.
Ensimmäinen soittokeikka Centralissa oli sihteerien aamiaistilaisuus, josta alkoi hänen joulusoittonsa.
Pianomusiikki on soinut Centralissa kautta aikojen, ja jo 16.2.1941 ilmestyneessä Vaasa-lehdessä kerrotaan vastavalmistuneen Centralin ravintolan orkesterikorokkeesta, jossa seisoo flyygeli.
17-vuotiaana lavoja kiertämään
Pekkola soitti aikanaan vaasalaisessa Heikki Koiviston yhtyeessä, jonka laulajasolistina toimi Nina Laaksonen.
– Kiersimme ympäri Suomea, mutta etenkin Pohjanmaalla. Bändin ja omat keikat yhteenlaskettuna keikkoja oli ensimmäisenä vuotena lähestulkoon 100. Soittaminen muuttui 17-vuotiaana työksi ja koulut jäi kesken.
Pekkola kertoo, että hänen suora nuotinlukutaitonsa on aina ollut suhteellisen hyvä, ja sitä kautta hän pääsi säestämään joskus jopa aikansa ykkösartisteja.
– Joskus pääsin säestämään tangokuninkaallisiakin kuten Tomi Markolaa, Petri Ritaria, Anne Mattilaa ja Marita Taavitsaista sekä viimeisimmäksi Pepe Wilbergiä.
Pianonsoittoa Pekkola on opiskellut vain reilun vuoden lapsena.
– Silloin seurakunnalla piano-opettajani oli europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri.
Muuten Pekkola opiskeli pianonsoittoa omalla pianollaan.
– Isä voitti kasinoarvalla sen verran rahaa, että saimme käsirahan Fazerin akustiseen pianoon. Se on innovoinut soittamistani.
Ei Hellaksen voittanutta
Ravintolan pianistin rooli ei ole olla huomion keskipisteenä, vaan luoda tunnelmaa ja toivottaa vieraat tervetulleeksi.
Koko 30 vuoden ajan Pekkola on soittanut Centralin samalla Hellaksen pianolla, joka on nähnyt illanviettoja ja juhlia varmasti enemmän kuin moni muu.
– Sillä on hyvä ja helppo soittaa. Toki se on kulunut ja saanut vähän osumaa railakkaammissa illanvietoissa.
Pekkola kertoo, että joitain vuosia sitten kokeilussa oli myös sähköpiano, mutta se ei vetänyt vertoja akustiselle. Hänen mukaansa Central on niitä harvoja paikkoja, joissa paikan henki on säilynyt samana vuosikymmenten ajan, ja pianolla on siinä merkittävä rooli.
Pekkola on nähnyt Centralia kuitenkin muutenkin kuin pianon takaa.
– Kun valmistuin kokiksi, olin joinain vuosina aamun keittiössä valmistelemassa joulupöytää, jonka jälkeen kävin vaihtamassa vaatteet ja tulin soittamaan pianoa.
Centralin soittojen myötä Pekkola on tutustunut lukuisiin ihmisiin ja kuullut tarinoita ravintolan historiasta.
– Eräs herttainen naishenkilö etsi kerran hiillostettuja nahkiaisia, kun niitä oli kuulemma ollut 1950-luvulla joulupöydässä.
Nyt Centralin osalta soitot on soitettu ja pianon kansi suljettu viimeisen kerran.
– Onhan se haikeaa, mutta etenkin niille, joille ravintola on ollut elämäntyö. Mutta jotain pitää hajottaa, että voi rakentaa uutta.
Korjattu 5.1. klo 15.36. Jutussa luki virheellisesti, että Miapetra Kumpula-Natri olisi siirtynyt jo europarlamentaarikosta kansanedustajaksi. Todellisuudessa Kumpula-Natri siirtyy kansanedustajaksi vasta kesällä europarlamenttikauden päätyttyä.