Camilla Richardsson nojasi raskaasti polviinsa Pariisin olympiamaratonin jäljiltä. Sen jälkeenkin hän pysyi kovin huterasti jaloillaan. Yli kahden ja puolen tunnin urakka oli tiristänyt kehosta sunnuntaina aika lailla kaikki voimat.
Richardsson sinnitteli 42,195 kilometrin mäkiseltä reitiltä maaliin 15 minuuttia voittajan jälkeen ajassa 2.38.02 ja sijalla 65.
– My god, Richardsson siunaili kokemusta.
Hetken huokailtuaan Richardsson kertoi, mitä kaikkea kahteen englannin sanaan sisältyi.
– Ihan kauheeta. En tiedä, johtuiko se kuumuudesta, mäkisestä reitistä, vai oliko naisesta kiinni, mutta oli erittäin rankka reitti ja tuskainen kisa. Olisin jättänyt kesken, jos olisi ollut mikä tahansa muu kilpailu, Richardsson tarkensi.
– Olen ylpeä itsestäni, kun pääsin maaliin, mutta oli se aikamoinen taistelu.
Aika ja sijoitus olivat toisarvoisia, kun Richardsson joutui käyttämään kaiken tahdonvoimansa jaksaakseen maaliin.
– Oli tämä silti siisti kokemus, vaikkei tullut, mitä lähdin hakemaan. Nämä on hienot kisat, ja pääsin maaliin. Se on sentään jotain.
Jalat jäivät mäkeen
Richardsson tunsi alussa itsensä hyväkuntoiseksi. Olo kävi harvinaisen mäkisellä arvokisareitillä tukalaksi vähitellen, ja 28 kilometrissä alkanut nousu vei jaloista voimat.
– Reitillä oli koko ajan mäkeä, eikä siinä jyrkässä mäessä ollut mitään järkeä. Kunto kesti nousun, mutta mäen jälkeen ei ollut enää jalkoja, Richardsson kuvaili juoksun luonnetta.
– Nyt olen tyytyväinen lähinnä siihen, että pääsin maaliin, eikä ole enää pakko juosta.
Äkisti Richardsson joutui lopettamaan haastattelunsa.
– Pakko lähteä. Pyörryn täällä, Richardsson selitti kiirettään.
Ratamatkojen kaksinkertainen olympiavoittaja, Hollannin Sifan Hassan otti kilpailussa kirivoiton olympiaennätyksellä 2.22.55. Hänellä oli jo Pariisin kisoista 5 000:n ja 10 000 metrin pronssimitalit.
Tigst Assefa otti hopean Etiopiaan, ja 5 000 metrin kaksinkertainen maailmanmestari Kenian Hellen Obiri oli kolmas.