Kosovo julistautui itsenäiseksi Serbiasta helmikuussa 2008, mutta 15 vuotta myöhemmin maa on edelleen pääosin kansainvälisen järjestelmän ulkopuolella. Se ei ole päässyt YK:n jäseneksi, ja vain noin puolet maailman maista tunnustaa sen itsenäisyyden.
EU auttoi tänä vuonna laatimaan Kosovon ja Serbian välisen normalisointisopimuksen, jossa maat muun muassa sitoutuisivat olemaan estämättä toistensa pääsyä kansainvälisiin järjestöihin. Maiden johtajat hyväksyivät sopimuksen suullisesti maaliskuussa, mutta sen toimeenpano ei ole edennyt. Toukokuussa Pohjois-Kosovossa koettiin pahimmat yhteenotot moneen vuoteen alueen serbiasukkaiden ja Nato-joukkojen välillä.
– Se (sopimus) ei ole etenemässä mihinkään, sanoo brittiläinen Balkan-asiantuntija, professori James Ker-Lindsay STT:lle.
Hänen mukaansa sopimuksessa vaikuttaa olleen enemmän kyse siitä, että EU halusi näyttää, että Kosovon kysymyksen ratkaisemiseksi tehdään edes jotain. Itse sopimus ei vaikuttanut erityisen hyvin valmistellulta tai realistiselta.
Ker-Lindsayn mukaan kunnollinen ratkaisu olisi löydettävissä, mutta se vaatisi rohkeampaa ajattelua – ja kaikkien osapuolten tulemista pois poteroistaan.
– Jos eri osapuolet vain toimisivat rationaalisesti ja haluaisivat oikeasti keskustella, ratkaisuja olisi löydettävissä.
Virhe virheen perään
London School of Economicsin vierailevana professorina toimiva Ker-Lindsay kertoo olevansa turhautunut ja masentunut Kosovon tilanteeseen, jota hän on seurannut läheltä jo parinkymmenen vuoden ajan.
– Näen vain virheen toisensa perään, ja kaikki osapuolet ymmärtävät perustavalla tavalla väärin tämän ongelman juridiset ja poliittiset aspektit, Ker-Lindsay sanoo.
– Tuntuu hassulta istua toimistossani Lontoossa ja sanoa, että Britannian ulkoministeriö, Yhdysvaltain ulkoministeriö, Saksan ulkoministeriö, Ranskan ulkoministeriö, YK, Serbia ja Kosovo ovat kaikki väärässä. Mutta he kaikki ovat väärässä, omilla tavoillaan.
Kosovon umpisolmussa ei siis ole selvää syyllistä, vaan Ker-Lindsay korostaa kaikkien osapuolten tehneen virheitä rauhanprosessin aikana.
Lännen suuri virhe Kosovon kohdalla on Ker-Lindsayn mielestä ollut se, että yritetään vain pakottaa Serbiaa hyväksymään Kosovon itsenäisyys, vaikka asia hoidettiin aikoinaan kansainvälisen oikeuden vastaisesti.
– Jopa useimmat länsimaiden edustajat, joiden kanssa olen puhunut kahden kesken, ymmärtävät sen. He sanovat, että teimme mitä täytyi tehdä, mutta ymmärrämme, että se loi tällaisen oudon tilanteen.
Ker-Lindsay huomauttaa, että Kosovon kohdalla länsimaat olivat valmiita taivuttamaan kansainvälisen oikeuden rajoja, mikä on johtanut ongelmiin. Yksi sääntöpohjaisen järjestelmän perusperiaatteista on se, että maiden rajoja ei muutella ilman molempien osapuolten suostumusta. On siis helppo ymmärtää, miksi Kosovon menettäminen vasten tahtoa on herättänyt Serbiassa katkeruutta.
Serbian virhe taas on Ker-Lindsayn mukaan se, että keskitytään vain vuoden 1999 Nato-pommituksiin ja sen jälkeen tapahtuneisiin koettuihin vääryyksiin. Hänen mielestään serbien olisi hyvä ymmärtää, että Kosovo oli käytännössä Jugoslavian seitsemäs tasavalta, jolle olisi ollut kaikkein loogisinta antaa itsenäisyys Jugoslavian hajotessa.
Kosovolaisten virheenä taas oli hänen mielestään päähänpinttymä mahdollisimman nopeaan itsenäistymiseen pysyvämmän ratkaisun sijasta.
Ahtisaaren erehdys
Varsinaisten osapuolten lisäksi Ker-Lindsay löytää yhden syyllisen myös Suomesta. Entinen presidentti ja rauhannobelisti Martti Ahtisaari toimi YK:n pääsihteerin erityisedustajana Kosovossa vuosina 2005–2008. Neuvottelujen jälkeen Kosovo julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi, eli aikaan ei saatu kaikille osapuolille kelpaavaa ratkaisua.
– Olen sitä mieltä, että hän hoiti neuvottelut erittäin huonosti. Hän teki valtavan virheen siinä, miten hän toimi, Ker-Lindsay sanoo Ahtisaaresta.
– Hän ei ottanut huomioon juridisia seikkoja, joita tähän liittyy, eikä asian poliittista arkaluonteisuutta Serbiassa.
Ker-Lindsayn mielestä Ahtisaaren olisi pitänyt tuoda pöydälle vaihtoehto, joka olisi lopulta johtanut Kosovon itsenäistymiseen mutta tarjonnut samalla Serbialle mahdollisuuden kasvojen säilyttämiseen.
Hän nostaa malliksi Etelä-Sudanin itsenäistymisprosessin Sudanista. Vuoden 2005 rauhansopimuksessa määritettiin kuuden vuoden autonomiajakso, jonka päätteeksi Etelä-Sudanissa pidettiin vuonna 2011 kansanäänestys itsenäisyydestä. Lopputulos oli koko ajan selvä, mutta näin myös Sudan saatiin sitoutumaan prosessiin, ja Etelä-Sudan pääsi ongelmitta YK:n jäseneksi.
Vastaava järjestely olisi ollut mahdollinen myös Kosovon kohdalla, ja Ker-Lindsayn mukaan oli viitteitä siitä, että Serbia olisi ollut valmis hyväksymään sen. Kosovo olisi voinut saada muutamaksi vuodeksi laajan autonomian muodollisesti osana Serbiaa ja itsenäistyä sitten kansanäänestyksen jälkeen Serbian siunauksella.
– Jos näin olisi tehty ja sopimus oli solmittu vaikka vuonna 2007 kuuden vuoden siirtymäkaudella, Kosovo olisi tänä vuonna saattanut juhlia 10-vuotista YK-jäsenyyttään.
"He eivät ansainneet sitä"
Ongelmana oli Ker-Lindsayn mukaan osittain se, että kosovolaiset eivät hyväksyneet muita vaihtoehtoja kuin pikaisen itsenäistymisen.
– Heillä oli pakkomielle sanaan itsenäisyys, mutta he eivät ymmärtäneet kunnolla itsenäisyyden käsitettä.
Kukaan lännessä ei yrittänyt taivutella kosovolaisia erilaiseen prosessiin, mikä oli Ker-Lindsayn mielestä menetetty tilaisuus. Ahtisaaren linja oli alusta asti yksinkertaisesti se, että Kosovolle pitää antaa itsenäisyys, eikä Serbia taas voinut mitenkään hyväksyä sitä.
Ker-Lindsay haastatteli Ahtisaarta kirjoittaessaan kirjaa Kosovon rauhanprosessista ja kysyi, miksei tämä tarjonnut serbeille kasvot pelastavaa vaihtoehtoa.
– Hän vastasi minulle: he eivät ansainneet sitä, Ker-Lindsay kertoo.
– Koska hän ajatteli, etteivät he ansainneet sitä, hän on tuominnut kaikki elämään tässä kiirastulessa sen sijaan, että olisi etsitty toimivaa ratkaisua. Tiedän, että häntä pidetään hyvin suuressa arvossa, mutta Kosovon kohdalla hän teki mielestäni kaamean virheen.
STT kysyi Ahtisaaren perustamalta konfliktinratkaisujärjestöltä CMI:ltä kommenttia Ker-Lindsayn kritiikkiin. CMI ei halunnut kommentoida asiaa.
EU-sopimuksesta ei apua
Kosovon tie tärkeimpiin kansainvälisiin järjestöihin on nykytilanteessa tukossa. YK:n turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenistä Venäjä ja Kiina eivät ole tunnustaneet Kosovon itsenäisyyttä, mikä estää pääsyn YK:hon.
EU-jäsenyyskään ei ole realismia, sillä EU-maista viisi ei ole tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä.
Mikä sitten voisi ratkaista nykyisen umpisolmun? EU:n välittämää normalisointisopimusta Ker-Lindsay ei pidä hyvänä ratkaisuna. Siinä Serbia ei tunnustaisi Kosovon itsenäisyyttä mutta päästäisi sen kuitenkin esimerkiksi YK:n jäseneksi.
– Se olisi naurettava tilanne, ja Belgrad tietää sen. Serbia ei missään nimessä päästäisi Kosovoa YK:n jäseneksi ja olisi sitten ainoa maa, joka ei tunnusta sen itsenäisyyttä. He olisivat joka tapauksessa menettäneet Kosovon siinä tilanteessa, joten miksi tehdä niin.
Aluemuutokset vaihtoehtona
Ker-Lindsayn oma suosikkiajatus Kosovon kysymyksen ratkaisemiseksi olisi rajojen piirtäminen uudelleen niin, että Pohjois-Kosovon serbienemmistöiset alueet siirtyisivät Serbialle ja vastaavasti Kosovo saisi Serbialta muutamia albaanienemmistöisiä alueita.
Etenkin Britannia ja Saksa ovat vastustaneet aluemuutosten tielle lähtemistä, mutta kulisseissa idealla on Ker-Lindsayn mukaan paljon tukijoita.
Rajamuutos voitaisiin tehdä kansainvälisen oikeuden puitteissa, ja se voisi avata tien pysyvään sopimukseen maiden välillä.
– Olen aina ajatellut, että se olisi loogisin ratkaisu, Ker-Lindsay sanoo.
Rajamuutoksia on vastustettu muun muassa sillä perusteella, että sen pelätään epävakauttavan Bosnia-Hertsegovinaa ja lietsovan muitakin alueellisia kiistoja Balkanilla ja ympäri maailman. Ker-Lindsayn mielestä tämä ei kuitenkaan ole hyvä argumentti. Serbia ja Kosovo voisivat antaa julkilausuman, jossa ne kertoisivat, ettei niiden välillä ole enää kiistoja rajoista.
– Kun Sudan antoi Etelä-Sudanin itsenäistyä, tarkoittiko se, että millä tahansa alueella on oikeus irtautua? Ei tarkoittanut.
Serbian johto ymmärtää tilanteen
Pohjois-Kosovon serbit haluaisivat kuulua Serbiaan, ja alueen jännitteet purkautuvat välillä levottomuuksina. Viimeksi toukokuussa kymmeniä ihmisiä loukkaantui yhteenotoissa. Ker-Lindsayn mielestä Kosovon nykyinen hallitus ja pääministeri Albin Kurti tuntuvat toiminnallaan suorastaan lietsovan ongelmia maan pohjoisosassa.
Ker-Lindsayn mielestä Kosovolla on käytännössä kaksi vaihtoehtoa. Joko se antaa serbivähemmistölleen autonomian tai neuvottelee Serbian kanssa aluevaihdoksista.
Hänen mukaansa Serbian johto ymmärtää kyllä, että Kosovo on menetetty pysyvästi.
– Ja mikä tärkeintä, he ymmärtävät, että sen menettäminen on parhaaksi. Ongelmana on se, miten asia hoidettiin.
Serbian johdon pitäisi hänen mielestään ennen pitkää puhua suoraan Serbian kansalle ja selittää, että Kosovo on menetetty, osittain lännen mutta osittain myös Serbian oman toiminnan takia.
Entä Venäjä?
Kosovon kysymyksessä on vielä yksi ulottuvuus, josta on nykyisessä maailmantilanteessa tullut entistä kinkkisempi: Venäjä. Serbian vankkana tukijana Venäjä on vastustanut alusta asti Kosovon itsenäisyyttä, eikä se ikinä päästäisi Kosovoa YK:n jäseneksi ilman Serbian suostumusta.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan suhteet lännen ja Venäjän välillä ovat pohjamudissa, ja Ker-Lindsayn mukaan on jopa mahdollista, ettei Venäjä päästäisi Kosovoa YK:hon, vaikka Serbia tunnustaisi Kosovon itsenäisyyden.
– Se ei silti tarkoita, ettei kannattaisi tavoitella ratkaisua Serbian ja Kosovon välillä. Se ratkaisisi ongelman kaikilla muilla tavoilla.