Viime tammikuussa Britannian pääministeri Rishi Sunak listasi viisi tärkeintä lupaustaan alkavalle vuodelle. Yksi niistä oli veneiden pysäyttäminen.
Termi viittaa Englannin kanaalin yli laittomasti tuleviin siirtolaisiin. Kanaalin luvattomasti veneillä ylittäneiden ihmisten määrässä on nähty viime vuosina valtava kasvu. Viime vuonna tulijoita oli lähes 46 000.
Yksi keinoista, joilla hallitus pyrkii torjumaan luvattomia kanaalin ylityksiä, on turvapaikanhakijoiden lähettäminen Ruandaan, itäiseen Keski-Afrikkaan. Maat sopivat viime vuonna, että Britanniaan saapuvia turvapaikanhakijoita voitaisiin lähettää Ruandaan, jossa heidän turvapaikkahakemuksensa käsiteltäisiin ja jonne he myös jäisivät asumaan, jos saisivat myönteisen turvapaikkapäätöksen.
Britannian hallitus pitää edelleen kiinni suunnitelmasta, vaikka se on joutunut jo kertaalleen korkeimman oikeuden tyrmäämäksi ja aikakin uhkaa loppua kesken. Yhtään turvapaikanhakijaa Britanniasta ei toistaiseksi ole Ruandaan lähetetty.
– Melkein näyttää siltä, että jossain vaiheessa Ruanda-politiikasta on tullut päämäärä itsessään eikä keino vähentää siirtolaisuutta kanaalin yli, sanoo STT:lle erikoistutkija Peter Walsh Oxfordin yliopiston Migration Observatory -hankkeesta, joka keskittyy maahanmuuton ja siirtolaisuuden kysymyksiin.
"Hämmästyttävää tekopyhyyttä"
Britannian korkein oikeus katsoi marraskuussa, että hallituksen suunnitelma lähettää turvapaikanhakijoita Ruandaan on lainvastainen. Oikeuden mukaan turvapaikanhakijoita voisi Ruandassa uhata muun muassa palautus lähtömaahan. Päätöstä perusteltiin myös Ruandan heikolla ihmisoikeustilanteella.
Sunakin hallitus ei luovuttanut, vaan solmi Ruandan kanssa uuden sopimuksen. Siinä vakuutetaan, ettei ketään palauteta maahan, jossa hänen henkensä tai vapautensa olisi vaarassa.
Hallitus laati myös ehdotuksen uudesta laista, joka julistaisi Ruandan turvalliseksi maaksi niin, etteivät tuomioistuimetkaan pystyisi kyseenalaistamaan maan turvallisuutta. Yksilöt pystyisivät kuitenkin valittamaan siirrostaan, jos he kokisivat olevansa vaarassa nimenomaan Ruandassa.
Aloitteessa esitetään myös, että tietyt osat Britannian ihmisoikeuslainsäädännöstä jätettäisiin asiassa huomiotta.
Lakiehdotusta on arvostellut esimerkiksi Cambridgen yliopiston julkisoikeuden professori Mark Elliott, jonka mukaan ehdotus osoittaa "hämmästyttävää tekopyhyyttä".
– Sen lähtökohtana on politiikka, joka edellyttää, että Ruanda noudattaa kansainvälisen oikeuden velvoitteitaan ja osoittaa samalla, että Britannia on valmis rikkomaan omia velvoitteitaan, Elliott kirjoitti blogissaan.
Lain kohtalo epävarma
Ruanda-suunnitelman tulevaisuus näyttää Peter Walshin mukaan hyvin epävarmalta.
Ruandan turvallisuutta koskeva lakialoite on selvinnyt jo yhdestä parlamentaarisesta äänestyksestä ja konservatiivipuolueen sisäisestä riitelystä, mutta sen on saatava vielä alahuoneen ja ylähuoneen hyväksyntä. Walshin mukaan laki joutunee tiukkaan syyniin erityisesti ylähuoneessa, jossa hallituspuolue konservatiiveilla ei ole enemmistöä.
– Kun lain etusivulla sanotaan, ettei sen yhteensopivuutta Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa voi taata, sen voi odottaa kohtaavan ylähuoneessa todellista vastustusta.
Hallitus voisi teoriassa runnoa lain läpi, vaikka ylähuone hylkäisi sen, mutta Walsh arvioi ajan loppuvan kesken ennen seuraavia vaaleja.
Parlamenttivaalit täytyy järjestää Britanniassa viimeistään tammikuussa 2025, ja mielipidemittaukset povaavat työväenpuolueelle niissä tukevaa voittoa. Työväenpuolueen johtajan Keir Starmerin mukaan puolue ei aio lähettää turvapaikanhakijoita Ruandaan.
Tanskassakin kiinnostusta Ruandaan
Turvapaikanhakuprosessin ulkoistamista on suunnitellut myös Tanska, joka on niin ikään halunnut lähettää turvapaikanhakijoita Ruandaan. Tammikuussa hallitus kertoi jättävänsä tämän suunnitelman toistaiseksi taka-alalle ja pyrkivänsä sen sijaan järjestämään ulkoistamista yhdessä muiden EU-maiden kanssa.
Italia ja Albania solmivat vastikään sopimuksen, jonka mukaan Italiaan tulevia turvapaikanhakijoita majoitettaisiin hakemusprosessin ajaksi vastaanottokeskuksiin Albaniaan. Albanian perustuslakituomioistuin selvittää parhaillaan, onko suunnitelma perustuslain mukainen.
Tiukasta maahanmuuttolinjastaan tunnetulla Australialla puolestaan oli 2010-luvulla käytössä malli, jossa laittomasti maahan pyrkineet turvapaikanhakijat suljettiin pidätyskeskuksiin Naurulle ja Papua-Uuteen-Guineaan. Turvapaikanhakijoiden olot saivat kovaa arvostelua sekä YK:lta että ihmisoikeusjärjestöiltä.
Walshin mukaan ei myöskään ole selvää, että nimenomaan turvapaikkaprosessin ulkoistaminen olisi torjunut Australiassa luvatonta maahantuloa.
– Näyttää siltä, että veneiden fyysinen pysäyttäminen ja tulijoiden nopea palauttaminen on luultavasti tärkeämpi tekijä tulijoiden määrän vähentämisessä kuin turvapaikanhakuprosessin ulkoistaminen, Walsh sanoo.
"Eivät ole korjanneet mitään"
Tutkimusinstituutti Migration Policy Institute Europen apulaisjohtaja Camille Le Coz ei usko, että Britannian suunnitelma ratkaisisi siirtolaisuuden haasteita pitkällä aikavälillä.
Hän pitää ongelmallisena, että yhteen keinoon käytetään niin paljon resursseja, kun siirtolaisuuden hallitsemiseksi voitaisiin tehdä muutakin. Varsinkin, kun mikään Euroopan maa ei toistaiseksi ole saanut vietyä täytäntöön asti turvapaikanhakijoiden siirtämistä kolmansiin maihin.
– Nämä sopimukset näyttävät tavallaan helpolta ratkaisulta, oikotieltä kaiken korjaamiseksi. Mutta kuten olemme nähneet, ne eivät ole korjanneet toistaiseksi mitään, Le Coz sanoo STT:lle.
EU kertoi keskiviikkona päässeensä sopuun maahanmuuttoon ja turvapaikanhakuun liittyvästä paketista. Pian päätöksen jälkeen kymmenet järjestöt, kuten Amnesty ja Pelastakaa Lapset, arvostelivat ehdotettuja muutoksia avoimessa kirjeessään.
Järjestöt ilmaisevat huolensa esimerkiksi turvapaikkaprosessia koskevasta käsitteestä "turvalliset kolmannet maat", jonne EU:n mukaan turvapaikanhakija voitaisiin siirtää tai palauttaa. Järjestöjen mukaan turvapaikanhakijat voivat näissä maissa kohdata väkivaltaa, kidutusta tai tulla mielivaltaisesti vangituiksi.
Vastuun välttelyn dominoefekti
Myös Walsh pitää epätodennäköisenä, että turvapaikanhakijoiden siirtämisellä Ruandaan olisi niin merkittävä vaikutus luvattomaan maahantuloon kuin Britannian hallitus antaa ymmärtää.
Kohdemaassa siirtolaisia odottavilla käytännöillä on Walshin mukaan havaittu olevan vain vähän vaikutusta siihen, mihin maahan ihmiset haluavat pyrkiä. Enemmän vaikutusta sen sijaan on esimerkiksi sillä, missä on perhettä, ystäviä ja muita yhteisön jäseniä.
– Toistuvasti on havaittu, että turvapaikanhakijoilla ei ole yksityiskohtaista tietoa siitä, millaiset käytännöt heitä odottavat, Walsh sanoo.
Le Cozin mukaan turvapaikanhakijoiden siirtosuunnitelmat ovat vieneet huomiota siltä työltä, mitä pitäisi tehdä maiden turvapaikkajärjestelmien ja integraation kehittämiseksi sekä vastuun jakamiseksi lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa.
– Muuttoliike pitäisi järjestää niin, että siihen on laillisia polkuja, koska Eurooppa tarvitsee kipeästi työntekijöitä. Ja toisaalta Euroopan maiden pitäisi tehdä yhteistyötä lähtömaiden kanssa palauttaakseen arvokkaasti ne ihmiset, joilla ei ole oikeutta jäädä Eurooppaan.
Walshin mukaan helppoja keinoja puuttua laittomaan maahantuloon ei ole. Hänkin nostaa kuitenkin esiin yhteistyön lähtömaiden kanssa.
Laillisten reittien edesauttamiseen liittyy Walshin mukaan pelkoja turvapaikkahakemusten lisääntymisestä, minkä vuoksi se on poliittisesti vaikeaa.
Le Coz uskoo, että Euroopassa nähdään jatkossa lisää yrityksiä siirtää turvapaikanhakijoita muihin maihin. Häntä huolettaa, että tästä voi seurata vastuun välttelyä myös laajemmin.
– Suurinta osaa pakolaisista ei majoiteta Euroopassa, vaan pieni- ja keskituloisissa maissa. Kun Euroopassa retoriikka on yhä enemmän sitä, miten meillä ei ole kapasiteettia pakolaisille, mitä muut maat sanovat? Miksi heidän pitäisi majoittaa pakolaisia?
– Näen sen dominoefektinä, jossa me lähetämme pakolaiset toiseen maahan ja he lähettävät nämä pakolaiset taas toiseen maahan, Le Coz sanoo.