Saarilavan ääreen pakkautuneesta väkimäärästä päätellen torstain odotetuimpia esiintyjiä oli brittiläinen Michael Rosenberg alias Passanger. Yleisö sai mitä odotti, aurinkoa ja yleisöä tervehtineen kitarahurmurin.
Vajaassa tunnissa saarikenttä muuttui Rosenbergin leirinuotioksi. Ja siitähän hänen kitaravetoisessa ja tarinapitoisessa musiikissaan on kyse. Rosenbergin sopivasti raspinen ja intiimin tunnekylläinen ääni saa kuulijan lähestulkoon uskomaan, että hän paljastaa universaaleja ihmissydämen salaisuuksia. Ehkä paljastaakin, välillä.
Läsnäolo ja vilpittömyys välittyivät Provinssin valoissa illassa. Tunnin setti oli tasapainoinen yhdistelmä passengermaista herkistelyä ja rennon rullaavia kappaleita.
Passanger aloitti Fairytales & Firesides -biisillä. Rosenbergin ääni soi hypnoottisena. Yleisö palkitsi ja puhkesi huutoihin ja aplodeihin useaan otteeseen kesken kappaleen.
Toisena kuultu Life’s For The Living osoitti, että Rosenbergin herkistelyssä on myös voimaa. Hän osaa ottaa kitarastaan kaiken irti. Kun instrumentin ilmaisuvoima loppuu, kehonkieli hoitaa loput. Keikan loppupuolella esitetty kappale 27 ja mikrofoniin laukaistut sanat "I’m a hungry heart, I’m a loaded gun" väläytti miehessä olevan pidäteltyäkin draivia.
Keikan odotetuin kappale oli takavuosien maailmanlaajuinen hitti Let her go. Ahkerasta radiosoitosta huolimatta biisi kuulosti tuoreelta.
Uusimmista kappaleista Seinäjoella kuultiin nostalginen fiilistely When we were young. Totisesti, pieni naiiviuskin kuulostaa viehättävältä, kun siinä on tarpeeksi vilpittömyyttä.
Iso osa Rosenbergin karismaa on taito pitää yllä kontaktia yleisöön. Hän solutti vitsejä jopa kappaleiden keskelle, kuten muun muassa kappaleen I hate aikana nähtiin. Törnävän illassa kuultiin myös lukuisat yleisölle osoitetut kiitokset.
Reilun kymmenen kappaleen keikan päätti Holes-kappale. Hyväntuulisesti esiintyneen Passangerin lähestyttävän eetoksen tiivistivät päätössäkeet We’ve got holes in our hearts but we carry on.
ANNE PUUMALA