Maailmamme on elänyt jatkuvasti sotaherkässä tilassa idän ja lännen suhteen. On kulunut 80 vuotta 2. maailmansodan vuosista. Sen jälkeen kun Hitler armeijoineen kukistettiin, on idän eli entisen Neuvostoliiton, nyky-Venäjän merkittävä sotilaallinen voima ollut pelotteena USA:lle etenkin.
Kommunistisen Maon Kiinan uudistuminen ja suljetusta taloudesta ja yhteiskunnasta Kiinan nousu uusmahdiksi on ollut varsin nopeaa. Kuluttamisen kultamahti ja koko ison lännen valtias USA on viime vuosikymmenet ollut vahva velkautuja mm. juuri Kiinaan. Idän Venäjä sai 20 vuotta sitten johtoonsa entisen KGB-agentin V. Putinin. Putinin nousu maansa ehdottomaksi yksinvaltiaaksi lie paljolti asevoimien takaama. Onko nyt tilanne muuttumassa?
Putin on yhä vahva idän suunnalla ja rakentaa yhä läheisempää suhdetta mm. Kiinan Xi-presidenttiin. Mitä tästä idän ja toisaalta tahollaan lännen blokkiutumisesta seuraa? Se on nähtävissä ainakin, että EU:n ym. lännen kauppa- ym. rajoitteet eivät ole kyenneet estämään Putinin vallassaoloa ja Venäjän kykyä hakea yhteistyökumppaneita Euroopan ym. lännen ulkopuolelta.
Sanoisinkin nyt vuoden 2023 päättyessä, että idän ja lännen isompi yhteenotto myös aserintamalla voi olla edessä.
Kiina ajaa yhä kaksilla rattailla eli kykenee hyötymään lännen kaupasta isosti, vaikka pelaakin pokeria Putinin rinnalla. Jatkossa on kylmän sodan aika tulossa isossa mitassa. Mitä tekevät YK ja EU vai tekevätkö ne mitään? Käytännössä nämä maailmanmahdit onvatkuin pissa sukassa. YK ehkä EU:ta enemmän jopa, koska ns. kolmas maailma eli muut suurmaat Intia, Brasilia ym. vaikenevat esimerkiksi Ukrainan ja Lähi-idän kriisien suhteen. Venäjä huseeraa tahollaan yhä eivätkä öljymahtivaltiot saudien johdolla ole juuri aktivoituneet ainakaan Venäjää tuomitsemaan.
Ovelana pelurina tunnettu Putin pysyy vallassa, koska hänelle ei maassaan ole vaihtoehtoa. Kiinan rooli onkin siten nyt keskiössä: Putinin Xi-yhteydet on osoitus idän ja lännen blokkiutumisen vahvistumisesta.
Jouko Pesonen
Alajärvi