Jos haluat päästä eroon jostain ylimääräisestä tavarastasi, älä ihmeessä laita nettiin ilmoitusta: annetaan ilmaiseksi.
Pääkaupunkiseudulla asuva tuttuni erehtyi näin tekemään.
Työpaikan vaihdon seurauksena työhuoneen kalustosta, vanhoista pöydistä ja tuoleista piti päästä eroon.
Kierrätyskeskus ei niitä huolinut.
Kun ilmoitus oli ilmestynyt nettiin, muutaman sekunnin päästä puhelin alkoi soida.
Miesääni ilmoitti ontuvalla suomella, että hän hakee tavarat pois, tulisi kohta paikalle.
En kerro, mistä maasta soittaja kertoi olevansa, koska en halua leimata kaikkia hänen maanmiehiään, mutta etelän poikia kuitenkin, isolta A-alkuiselta mantereelta.
Puhelin soi koko päivän. Automaattinen ilmoitusvahti oli levittänyt ilosanomaa tehokkaasti.
Etelämaalaisen näköinen, noin nelikymppinen mies ilmestyi pian toimistolle.
Hän tiedusteli heti ensimmäiseksi, olisiko ilmaiseksi annettavien tavaroiden joukossa myös elektroniikkaa, kuten tietokoneita.
Tuttuni selvensi, että nyt on kysymys vain parista pöydästä ja muutamasta tuolista, ei elektroniikasta.
Etelän mies toisteli yhä, että elektroniikkaakin kyllä pitäisi saada ja oli jo tarttua toimistohuoneiston keittiökomeron pakastejääkaappiin. Tuttuni esti sen viemisen.
Seuraavaksi mies ehdotti, että tuttuni maksaisi hänelle korvausta tavaroiden viemisestä, koska hänen mielestään kannettavaa oli niin paljon.
Tuttuni ilmoitti, että ei miehen ole pakko viedä yhtään mitään, jos se tuntuu epämieluisalta.
Huonekalujen kantamisessa ulos oli pakko auttaa. Miehen ajoneuvo vain osoittautui pieneksi kauppakassiksi, johon mahtui korkeintaan pari tuolia.
Nyt etelän mies keksi, että tuttuni ilmoittaisi työnantajalleen tarvitsevansa rahaa pakettiauton vuokraamiseen. Sitten he voisivat jakaa rahat tasan. Jos kuittia tarvittaisiin, hän voisi kyllä kirjoittaa minkälaisen hyvänsä.
Kun tuttuni ei innostunut ajatuksesta, mies vaikutti pettyneeltä ja valitti, että nyt hän ei hyötyisi koko touhusta itse mitään, vain hänen työnantajansa.
Koska pikkuautoon ei mahtunut kuin jokunen tuoli, mies lupasi palata.
Häkellyttävän pian mies kaartoikin pihaan pakettiautolla. Tiedusteluun, että mistäs pakettiauto oli peräisin, mies kertoi lainanneensa sen joltain firmalta, mutta ei osannut kertoa lainaajan nimeä. Jostain se vain on.
Toinen pöytä ei mahtunut ovesta kokonaisena. Se piti laittaa paloiksi irrottamalla koko joukko ruuveja.
Mies muisti äkkiä, että hänen kätensä onkin kipeä. Ei tule ruuvaamisesta mitään.
Ennen kuin etelän mies kaartoi huonekaluineen tiehensä, hän tarjoutui tulemaan töihin tuttavani firmaan, tekemään vaikka ulkomaan keikkaa. Vakuutti supliikkimiehenä osaavansa monta kieltä. Kaupan tekeminenkin häneltä kävisi, ja oikeastaan homma kuin homma.
Suomea etelän bisnesmies kehui paratiisiksi. Täällä rahan tekeminen on lapsellisen helppoa.
JUSSI ASU
jussi.asu@i-mediat.fi