– Nämä ovat minun jalkani. Muut opetelkoot tulemaan niiden kanssa toimeen, kun itsekin olen joutunut niin tekemään, sanoo ilmajokelainen Sari Tikkaoja ja paljastaa jalkateränsä.
Molemmista jaloista puuttuu varpaita. Ne amputoitiin joulukuussa 2019 sen jälkeen, kun Tikkaoja oli heinäkuussa 2019 saanut vakavan verenmyrkytyksen.
Kehoon tunkeutunut bakteeri oli viedä Tikkaojalta enemmän. Kädet ja jalat kokonaan. Ei hengenlähtökään kaukana ollut.
– Kuulin erään lääkärin tokaisevan, että potilaan pitäisi olla kuollut, mutta vähiten kuolleelta näyttää, Tikkaoja sanoo.
Toipuminen koettelemuksesta on vieläkin kesken lähes viisi vuotta myöhemmin, mutta Tikkaojan olo on valoisa ja hän ottaa kokemansa vastoinkäymisen rauhallisesti.
– Eteenpäin vain. Tällä kierroksella minulle osui Musta Pekka, mutta henkiin jäätiin. En osaa jäädä tapahtunutta surkuttelemaan ja murehtimaan.
Aina liian pienet kengät jalassa
Tikkaoja laittoi helmikuussa viestipalvelu X:ään kuvan juhlakengistään. Saatesanoissa hän totesi, että ne ovat ensimmäiset vähän fiinimmät kengät amputaation jälkeen. Viesti keräsi paljon huomiota.
– En ole kenkäfriikki ja amputaation jälkeen kenkien laittaminen jalkaan ei ole ollut mikään ihana asia. Ja jos joku haluaa olla minulle ilkeä, hän koskee jalkoihini, Tikkaoja sanoo.
Ilkeyttä hän ei ole kohdannut, mutta hänelle on esitetty paljon kysymyksiä siitä, mitä tapahtui. Tikkaojan toipumistarinasta voi olla muille apua, mutta toisaalta kaikki verenmyrkytystarinat tuntuvat olevan erilaisia.
Jalat ovat edelleen kipeät. Tikkaojan mukaan tunne on samanlainen kuin jos pitäisi kahta numeroa liian pieniä kenkiä koko ajan. Pohkeissa tuntuu olevan nippusiteitä, koska siellä on arpikudosta.
Jotkin muista mukavilta tuntuvat ajatukset ovat hänelle vastenmielisiä. Tikkaoja sanoo, ettei voi edes kuvitella kävelevänsä hiekkarannalla paljain jaloin.
– Jalkojen tuntokin on sekaisin. Esimerkiksi kylmä voi tuntua märältä ja kuuma kylmältä.
Joskus koirien kanssa lenkillä ollessaan Tikkaoja unohtaa, että jalat eivät ole entisensä.
– Sitten jonkin ojan reunalla mietin, että miten tästä päästään yli.
Toipuminen koetteli Tikkaojan kärsivällisyyttä. Hänellä oli koko ajan turhan toiveikkaat ajatukset toipumisen aikatauluista.
– Kyllä tässä on paljon oppinut itsestään.
Verenmyrkytyksen oireet vaihtelevat
Tikkaojan kehossa mellasti capnocytophaga canimorsus -niminen bakteeri. Se nosti Tikkaojalle korkean kuumeen heinäkuussa 2019.
Parin päivän kuumeilu muuttui alilämmöksi ja kivut niin koviksi, että Tikkaoja lähti Ilmajoen terveyskeskukseen. Siellä häneltä ei saatu otettua sormenpäästä verinäytettä, koska veri ei enää kiertänyt sormessa. Tikkaoja vietiin ambulanssissa Seinäjoelle sairaalaan.
Tulehduksesta kertova crp-arvo nousi lukemiin 560, kun terveellä ihmisellä se on 10. Yli 500 nouseva luku on mahdollinen verenmyrkytyksessä.
– Epäilin ensin itse, että olen saanut myyräkuumeen. Olin kaivanut ja louhinut pihamaalla, minussa oli naarmuja ja oireet sopivat siihen, Tikkaoja sanoo.
Alilämmön lisäksi Tikkaojalla oli valtavat nivelkivut. Silti hän luuli, että kipupiikillä tämä lähtee ja hän pääsee töihin ja tyttären rippijuhlia järjestämään.
Verenmyrkytyksen oireet ovat erilaiset eri ihmisillä. Myös oikean lääkityksen löytäminen on vaikeaa.
– Kaikkiin bakteereihin eivät kaikki antibiootit toimi, mutta minuun tepsi ensimmäisenä kokeiltu lääke. Minulla oli siis huonoa ja hyvää tuuria.
Toipumisaika oli omalla tavallaan hienoa
Tikkaoja sanoo ambulanssissa tienneensä, ettei kuole.
– Mutta en tiennyt, kuinka minun muuten käy.
Siitä ei pitkään aikaan tullut selvyyttä.
– Aviomiehelle kerrottiin, että mitään ei voi luvata.
Tikkaoja itse oli jossain vaiheessa siinä luulossa, että hänelle kaavailtiin vain ihosiirtoja. Kun selvisi, että jalkojen ja käsien menettäminen on mahdollista, lääkärit totesivat, että kaikkea ei potilaalle kerrota. Tikkaojaa tämä ei vaivaa.
– Kyllä ammattilaiset tietävät, mitä tekevät.
Kun Tikkaojan olo vähän parani, hän ymmärsi, että jalat olivat turvonneet ja täynnä vesikelloja. Hän oli kuin palovammoja saanut potilas.
Tikkaoja ei saanut kättään nyrkkiin ennen kuin loppuvuodesta 2019 ja joutui opettelemaan uudestaan kävelemään.
– Kun nilkutin, fysioterapeutti käski kävellä kunnolla.
Töihin Tikkaoja palasi huhtikuussa 2020.
– Omalla tavallaan toipuminen oli hienoa aikaa. Toisaalta halusin koko ajan toipua nopeammin.
Myrkyllinen veri kiersi elimistössä
Ennen sairastumistaan Tikkaoja ei tiennyt, miten vakava asia verenmyrkytys voi olla.
– Luulin, että se on kuin lavantauti, että se on kauan sitten hoidettu asia.
Toisaalta on ilo saada hoitoa 2020-luvulla.
– 1980-luvulla olisin ehkä kuollut. Olin sairastuessani onneksi perusterve ja suhteellisen nuori, 44-vuotias, hän miettii.
Tikkaojan sisäelimet säästyivät vahingoittumatta, vaikka hän ei voi olla miettimättä sitä, että myrkyllinen veri kiersi hänen elimistössään.
– En tiedä, voisinko luovuttaa verta. Bakteerista ei ole jälkeäkään, mutta aika karulta se kuulostaisi. Jätetään se väliin, hän naurahtaa.
Fakta: Antibiootti mullisti sepsis-ennusteen
Bakteremialla tarkoitetaan tilannetta, jossa verenkierrossa on bakteereita.
Bakteremian tavallisin oire on nopeasti nouseva, korkea horkkamainen kuume ja nopeasti huononeva yleiskunto. Hoitoon tulee hakeutua välittömästi.
Bakteremia käynnistää elimistön puolustusreaktion bakteeria vastaan ja voi laukaista yhden tai useamman elimen vaurion. Tällöin on kyse sepsiksestä, kuten Sari Tikkaojan tapauksessa.
Sepsistä hoidetaan nopeasti aloitetulla antibioottihoidolla ja tukemalla eri elinjärjestelmien toimintoja.
Ennen antibioottien aikaa kaikista sepsispotilaista kuoli 80 prosenttia, nykyään noin 15.
Jos monielinvaurioksi kutsuttu reaktio käynnistyy, kuoleman todennäköisyys on suuri eli 70 prosenttia.
Suomessa veriviljelyillä todetaan vuosittain bakteereita verenkierrossa lähes 20 000 kertaa. Sepsiksiä todetaan vuosittain yli 12 000.
Lähde: Terveyskirjasto.fi