Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Ay-liik­keen päät­tä­jät tun­te­vat työ­elä­män haas­teet

”Työnantajien mielestä ammattiosastolla ei ole oikeutta sekaantua työnantajan ja työntekijöiden välisiin asioihin.” Tämä kannanotto paikallisen sopimisen puolesta voisi hyvinkin olla tätä päivää. Kyseessä on kuitenkin vaasalaisten leipomoyrittäjien vastaus leipureiden ammattiosastolle vuodelta 1912, joka oli esittänyt neuvotteluja paikallisista työehdoista (SEL:n historiikki).

Vasta suuri yhteinen uhka eli sota oli riittävä syy tunnustaa ay-liike työntekijöiden edustajaksi ja työnantajapuolen vastapuoleksi (ns. tammikuun kihlaus). Samalla sovittiin, että vastedes pyritään löytämään yhteisymmärrys neuvottelemalla. Näin onkin suomalaista työelämää rakennettu viimeiset 80 vuotta neuvottelemalla osapuolten (työnantajat ja työntekijät) kesken. Välillä maan hallitus on ollut edistämässä sovintoa omilla toimenpiteillään. Nyt maan hallitus on asettunut osapuoleksi eikä taatusti edistä työmarkkinasopua.

Taas vannotaan yritystason sopimisen nimeen. Toki työpaikoilla on muutenkin sovittu kaikki nämä vuodet, työehtosopimus on kuitenkin taannut minimiehdot. Nyt puhutaankin, että paikallista sopimista täytyy lisätä kilpailukyvyn parantamiseksi eli haetaan palkkakustannusten vähentämistä.

Päivänselvää on, että säästö haetaan palkoista tai palkanlisistä. Pitkällä tähtäimellä varmaan vielä suurempi muutos on toteuttaa työntekijöiden edunvalvonnan siirto (kuten 112 v. sitten) yritystasolle, jolloin neuvotteluasetelma ei todellakaan ole tasapuolinen, työntekijä on aina se heikompi osapuoli.

Puheet siitä, että suomalainen työlainsäädäntö on paljolti 40-luvulta, on puhdasta puppua. Kaikki keskeiset työlait on säädetty kokonaan uudeksi laiksi 2000-luvulla. Niitäkin lakeja, jotka on säädetty jo 1900-luvulla, on päivitetty aina kun nähty tarpeelliseksi. Työlainsäädäntö on täysin ajan tasalla.

Olisi rehellisempää kertoa, että sitä halutaan nyt vain muokata enemmän työnantajamieliseksi.

Ay-liikettä ollaan syyllistämässä siitä, että se hoitaa perustehtäväänsä eli puolustaa jäsenistönsä etuja. Muistan hyvin kuinka aloittaessani työelämän 1960-luvulla, kuinka jo silloin tietyt tahot puhuivat lakon vanhanaikaisuudesta. Se nyt vaan sattuu olemaan ainoa duunarin keino kohtuuttomia päätöksiä vastaan.

Voin 40 vuoden ay-kokemuksella kertoa, että erilaiset haukkumasanat vaikkapa ay-jyristä ovat kaukana totuudesta. Meillähän työnantajilla on suvereeni päätäntävalta koskien voimassa olevia lakeja ja sopimuksia. Itselläni oli aina tunne, että ”olen lakki kädessä” menossa neuvottelemaan.

Ay-liike on joukkuepeliä, jonka kärjessä ovat työpaikkojen edunvalvojat luottamusmiehineen. Myös liittojen hallinto muodostuu työpaikkojen ihmisistä.

Suomalainen ay-liike on aina ollut maltillinen ja ymmärtänyt myös yritysten ongelmia, ovathan keskeiset päättäjät yritysten johdon kanssa koko ajan yhteydessä ja tuntevat hyvin tämän päivän työelämän haasteet.

Nyt jos koskaan tarvitaan aitoja neuvotteluja. Näissä asioissa on tunnetusti tyhmää hakea selkävoittoja, se kostautuu ennemmin tai myöhemmin.

Jorma Kivimäki

Vaasa