Suomen työolosuhteet ja työehdot ovat kymmenien vuosien kuluessa parantuneet. Oli aika, jolloin Suomen talous perustui idänkauppaan, ehdot neuvoteltiin valtioiden välillä. Meidän ei tarvinnut kilpailla kansainvälisillä markkinoilla samassa määrin kuin nykyään. Kilpailukyvyn rapautuessa keinona oli devalvaatio.
Kun Suomi liittyi euroon, devalvointi poistui työkalupakista. Tiedettiin, että jos kilpailukyky menetetään, euroaikana valuutan devalvointi on korvattava sisäisellä devalvoinnilla, jossa palkat ja työehdot heikkenevät. Käsittääkseni myös ay-liike ilmoitti tuolloin valmiutensa sisäiseen devalvointiin tarvittaessa. Suomen talous on niin huonossa kunnossa, että nyt on sisäisen devalvaation aika.
Meillä on vahva ammattiyhdistysliike ja se käyttää joukkovoimaansa tehokkaasti. Ollaan valmiita käyttämään työtaistelutoimia, jotka panevat kansantalouden polvilleen. Syntyy mittaamattomia vahinkoja. Ay-liike vastustaa hallituksen työelämäuudistuksia ja säästöjä. Aluksi on mielenilmaisuja ja ulosmarsseja. Jos ay-liikkeen vaatimuksia ei täytetä, lupaavat ottaa kovemmat keinot käyttöön. Vaativat, että uudistuksien täytyy tasapuolisesti rasittaa myös työnantajia.
Työelämää on uudistettu monin tavoin, kymmeniä vuosia. Yhtään uudistusta en muista, että työntekijöiden edut olisivat heikentyneet. Aina on työnantaja ollut maksumies ja työn antamisen kustannukset ovat kasvaneet.
Parhaat toimialat ja yritykset ovat kestäneet nämä lisärasitukset. Keskitason yritykset tuskailevat jo liian suurten velvoitteiden ja kustannusten kanssa. Heikoimmat yritykset ja toimialat kaatuvat. Suomesta on jo loppunut moni toimiala lähes kokonaan, tekstiiliteollisuus, huonekaluteollisuus, radio ja tv-teollisuus, kodinkoneitten valmistus, kenkäteollisuus, vaateteollisuus, jne. Vahva edunvalvontatoiminta tekee heikon tuottavuuden alojen työntekijöistä työttömiä.
Suomen talous ei ole kasvanut viiteentoista vuoteen, valtion velka kasvaa, taantuma on käsillä. Syynä on liian suureksi kasvanut julkinen sektori, ankara verotus sekä yrittämisen halun väheneminen. Yritysten kilpailukyky on heikentynyt ja riskit ovat kasvaneet. Valtiovalta ja ay-liike ovat systemaattisesti vuosia onnistuneet lisäämään sääntelyä ja yritysten kustannuksia.
Kamelin selkä on nyt taittumassa. Nyt on pakko tehdä korjaustoimia, jotka parantavat yritysten ja työnantajien toimintaedellytyksiä. Työnantaja on työsuhteen heikompi osapuoli. Jos kustannukset kasvavat liian korkeiksi, työpaikat loppuvat. Jatkuvia vaatimuksia esittäessä pitäisi ymmärtää, että työntekijäpuolen ja työnantajayritysten intressi on lopulta yhteinen.
Mitä kannattavampi yritys, sitä parempi työnantaja. Ylimitoitetut vaatimukset ovat oman oksan sahaamista.
Juhani Viitala
Kauhava