Haluan kirjoittaa tämän itse oltuani matkani varrella useita kertoja rahavaikeuksissa. Olin jopa niin syvällä, että sain vankilatuomion. Ja ainoastaan rahan takia. No miksi näin? Minulla oli tarve pitää yllä korkeaa elontasoa. Toiko korkea elintaso minulle hyvää elämänlaatua? Ei tuonut. Jälkeenpäin sorruin samaan virheeseen. Elintasoni oli korkealla. Oliko elämänlaatuni hyvä? Ei ollut.
Rahanhimoni yltyi. Sain ostaa edullisesti remontoitavia asuntoja, joissa asuin yli kaksi vuotta, joten sain myydä ne ilman myyntivoittoveroja. Sitten iski korona-epidemia. Jäin kolmen asunnon loukkuun asuntovelkoineni. Asuntomarkkinat olivat jumissa. Velkani pyörivät ulosotossa ja menetin luottotietoni. Siitäkin huolimatta että varallisuuteni oli korkeampi mitä velkojeni määrä oli. Olin varma, että nämä asunnot eivät mene milloinkaan kaupaksi. Häpeäni oli ääretön. En vastannut edes kavereideni puhelinsoittoihin.
Miksi juoksin materian ja rahan perässä? Vastaus tähän on rakkaudettomuus. Olen jäänyt lapsuudessani ja myöhemmässäkin vaiheessa rakkautta vaille. Rakkaudettomuus tekee tilaa egolle ja sen eri ilmenemismuodoille. Minulla ego-ongelma ilmeni materialismina ja rahanhimona. Suuresti arvostamani kirjailija ja terapeutti Tommy Hellsten täsmentää asian näin: Kun rakkaus eli hyväksyntä riistetään, sinne muodostuu riittämättömyyden tunne, kelpaamattomuuden tunne, arvottomuuden tunne ja turvattomuuden tunne. Tämä on yhdellä sanalla sanottuna: häpeä.
Haluankin haastaa sinua miettimään, oletko haalinut velkarahalla materiaa? Ylimitoitettuja asuntoja tai kulkuvälineitä? Oletko tästä syystä rahavaikeuksissa? Jos näin on, olet eksyksissä. Näinhän olin minäkin. Jeesus sanoi, että älkää kootko aarteita maan päälle. Tämä oli minunkin riesani.
Jari Heikkilä
Seinäjoki