Piia Kattelus kirjoitti Epari-lehdessä 14.9. kirkosta ja avioliitosta. Kirjoituksessa oli muutamia väärinkäsityksiä, jotka haluaisin tässä korjata.
Ensimmäinen niistä on, että avioliittoon vihkiminen olisi sakramentti. Luterilaisella kirkolla on kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen. Lisäksi on olemassa muita kirkollisia toimituksia, kuten hautaan siunaaminen tai avioliiton siunaaminen. Avioliittoon vihkiminen on luterilaisuudessa juridinen toimenpide, johon liittyy kirkollinen siunaaminen. Vihkimisoikeuden valtio on myöntänyt muun muassa Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle.
Toinen väärinkäsitys koskee uskonnonvapauslakia. Kirkolla on kyllä yksinoikeus ehdottaa muutoksia kirkkolakiin. Kirkkolaissa on rajoitettu kirkon oman päätöksen mukaan vihkioikeutta niin, että vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä ja kirkon tai ainakin muun kristillisen kirkon jäseniä. Muita rajoitteita ei ole. Asiassa on vedottu kirkkokäsikirjaan, mutta muissakin toimituksissa kirkkokäsikirjaa voi ja tulee soveltaa. Näin tapahtuu yleisesti esimerkiksi kaksosia kastettaessa tai jos kirkollinen vihkiminen ja kaste tapahtuvat samassa tilanteessa.
Kirkkolaista päättää kirkolliskokous. Kirkolliskokous ei ole pystynyt tekemään päätöstä kirkkolain muuttamisesta niin, että avioliitto rajattaisiin miehen ja naisen väliseksi. Siksi luterilaisen kirkon asema on erilainen kuin joidenkin muiden uskonto- tai kirkkokuntien (esimerkiksi islamin uskon tai katolisen kirkon), sillä heille tämä päätös on joko olemassa tai helpompi tehdä.
Uskonnonvapauslaki ei koske kirkkolakia sellaisena, millaisena jotkut kirkon jäsenet haluaisivat sen nähdä, vaan sellaisena kuin se on kirjoitettu ja kirkolliskokouksessa päätetty.
Oma näkemykseni on, että luomiskertomus ei ole ihan kirjaimellinen. Se näkyy jo siinä, että ihmisiä on muunkinlaisia kuin miehiä ja naisia. Luominen koskee kaikkia. Samoin oikeus kumppanuuteen kuuluu luomisen perusteella kaikille. Piispankokous teki selonteon kirkon kannasta elokuussa. Siinä sanotaan, että ”Jokainen ihminen on Jumalan kuva riippumatta iästä, alkuperästä, kielestä, kansalaisuudesta, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai perhemuodosta.” Homoseksuaalisuutta ei selonteossa määritelty synniksi.
Jeesus otti kantaa avioliittoon avioerosta keskusteltaessa. Luterilainen kirkko on sielunhoidollisista syistä aloittanut eronneiden vihkimisen jo vuosikymmeniä sitten. Jumalan siunaus on tärkeä asia kaikille kristityille. Siksi siviiliavioliitto ei riitä kaikille eri tai samaa sukupuolta oleville, vaikka sen saaminen kaikille mahdolliseksi onkin ihmisoikeuksien suhteen oleellisen tärkeä askel.
Henna Salo
seurakuntapastori