Siinä pöydän kulmalla avaimet ovat ja siihen ne jäävät.
Juha Gröhnin työpäivät Atrian toimitusjohtajana on tehty.
Kesäkuun ensimmäisenä päivänä hän sulki Seinäjoen Itikanmäen työhuoneensa oven viimeistä kertaa.
– Tietokoneesta pitää vielä tyhjätä jotakin, sitten kaikki on valmista.
Gröhn työskenteli Atrian toimitusjohtajana 12 vuotta. Yhtiön palveluksessa elintarviketieteiden maisteri aloitti vuonna 1990.
– Viitasaaren mökillä on savusaunan rakennus kesken. Klapeja täytyy tehdä ja öljyt vaihtaa traktoriin, hän kertoo lähipäivien ohjelmastaan.
Käyntikortti paljastaa jotakin
Kun tieto Gröhnin eläköitymisestä ja Arla Ruotsin toimitusjohtajan Kai Gyllströmin valinnasta Atrian seuraavaksi toimitusjohtajaksi tuli alkuvuonna julki, moni ennusti, että Gröhnin tie vie seuraavaksi hallitusammattilaiseksi.
– Eivät ne hallituspaikat ole vain ilmoitusasioita, hän muistuttaa.
Tulevaisuuden suunnitelmiaan kuusikymppinen Gröhn kuvaa sanalla "kaikenlaista".
– Pitää nyt rauhassa katsoa, mitä tekee ja mihin aikansa käyttää.
Painotuore käyntikortti paljastaa jotakin. Se kertoo Juha Gröhnin olevan Unne konsulting -nimisen konsulttiyrityksen toimitusjohtaja.
– Pitää sitä joku viritys olla, kun joitain projekteja tulee kuitenkin tehtäväksi.
Maailma on parempi kuin ennen
Väistyvä toimitusjohtaja pohtii, että iso muutos on edessä arjen asioissa.
Eli esimerkiksi siinä, miten tietotekniikan ongelmiin on jatkossa etsittävä vastauksia itse, kun ison yrityksen valtavaa tukea ja koneistoa ei ole enää apuna.
It-asioiden käyttötuki löytynee tulevaisuudessa lapsien luota.
Oman lapsuutensa kolmen sukupolven yhteiselossa Kiteellä, noin kymmenen kilometrin päässä Venäjän rajasta, viettänyt Gröhn pitää arvokkaana, että pääsee tarvittaessa osallistumaan entistä enemmän lastenlastensa elämään.
– Vaikka silloin koettu yhteisöllisyys oli hyvää, maailma ja Suomi ovat nyt kaiken puolin parempia kuin 60-luvulla. Näin on tulevaisuudessakin, jos vain elämme laadukasta elämää, huolehdimme lähimmäisistämme ja arvostamme rakentamaamme.
Riepottelu ei ole tästä maailmasta
Jos jotain kritisoitavaa tästä ajasta löytyy, Gröhn nostaa esille keskustelun kaksinapaistumisen.
Tämä näkyy erityisesti sosiaalisessa mediassa, joka mahdollistaa sivistymättömän käytöksen.
– Onhan tämänkokoisen yrityksen johtaminen julkinen ammatti, ja tarkkana saa olla. Helpolla olen kuitenkin päässyt, jos vertaa poliitikkoihin. Heitä käy ihan sääliksi. Se riepottelu ei ole tästä maailmasta.
Ääripäisyyttä on voinut aistia ruokakeskusteluissa politiikan puolella.
Gröhnin mukaan kaikissa asioissa on hyvä pohtia myös sitä, mikä on yhteiskunnan sormen pituus ihmisten arkeen.
– Syö sellaista, mikä on sinulle sopivaa. Ja ihminenhän on ollut sekasyöjä aina, Gröhn kertoo omasta kannastaan.
Itänaapurin ikuinen arvoitus
Toimitusjohtajapestinsä raskaimmiksi asioiksi Gröhn mainitsee kolme kuolemaan johtanutta työtapaturmaa. Kaksi niistä on tapahtunut Ruotsin tehtailla ja yksi Suomessa.
– Ne pysyvät mielessä.
Vaikeita ovat olleet myös yhtiörakenteen muutokset, jotka ovat johtaneet irtisanomisiin.
– Rekrytoinnit tehdään aina siinä mielessä, että henkilöt palkataan meille jäädäkseen.
Viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet painavia sekä henkisesti että taloudellisesti Venäjän vuoksi. Itänaapuriin Gröhn sanoo menevänsä enää "vain raudoissa".
Hänen mukaansa ikiaikainen arvoitus on, kuinka mukavien yksittäisten kansalaisten ja sikäläisen yhteiskunnan välillä on niin suuri ristiriita.
– Aina kun meillä tuntui siltä, että nyt bisnes Venäjällä lähtee luistamaan, niin taas tuli joku energiaveron korotus tai työntekijöiden ylimääräinen vapaapäivä, joka sekoitti koko pakan.
Atria myi Venäjän pikaruokaliiketoimintansa Cherkizovo Group -lihatalolle vuosi sitten keväällä.
Pahinta on jäädä paikoilleen
Gröhn jättää taakseen lähes 1,7 miljardin euron liikevaihdon yhtiön johtamisen.
Hänen aikanaan Atrian Suomen toimintoja on keskitetty entisestään Etelä-Pohjanmaalle. Suuria investointeja ovat olleet esimerkiksi Nurmon sikaleikkaamo ja siipikarjatehdas.
– Olemme mukana kovassa kansainvälisessä kilpailussa ja marginaalit ovat pieniä. Kaikki pitää olla loppuun asti hiottua ja pahinta on jäätyminen eli paikoilleen jääminen.
Yhtiön aurinkovoima-alueesta on puhuttu Suomen suurimpana. Gröhnin mukaan vihreää siirtymää edistetään parhaiten juuri teknologian kautta.
Kahden suuren suomalaisen lihatalon Atrian ja HK:n talouslukujen vertailussa Atria on vetänyt toistuvasti pitemmän korren.
– Vakaa omistuspohja, porukalla tekemisen yrityskulttuuri ja pohjalais-savolais-ruotsalainen juurevuus, Gröhn luettelee Atrian menestystekijöitä.
Hän antaa kiitosta toimitusjohtaja Seppo Paatelaisen 1990-luvun taitteen ratkaisuille, jotka antoivat perustan tuleville vuosikymmenille.
Atria toteutti ison muutos- ja sopeuttamisohjelman vuosina 1991-1996.
Teollisuuden viesti viljelijälle
Ruokaketjussa elintarviketeollisuus on tuottajan ja kaupan välissä.
Viime vuosina on keskusteltu paljon siitä, miten pienen siivun ruuantuottaja lopputuotteen hinnasta saa, kun kaupan alalla on samaan aikaan tehty kovaa tulosta.
Gröhnin mukaan ketjun vahvimpaan asemaan kaupan tilalle on seuraavaksi nousemassa kuluttaja.
– Valinnanmahdollisuudet ovat nyt niin suuret. Toki on ihmisryhmiä, jotka eivät taloudellisesta syistä voi syödä haluamallaan tavalla, hän muistuttaa.
Entä mikä on hänen viestinsä nuorelle lihantuottajalle, joka on investoinut tilaansa ja sen tulevaisuuteen?
– Aika rauhallisesti voi ottaa. Liha on pärjännyt kulutustilastoissa viimeiset puolitoista vuotta yllättävän hyvin. Tässä näkyy ehkä paluu perusasioiden ympärille.
Gröhniä sapettaa se, että EU-markkinoilla samoilla hinnoilla kilpailee erilaisilla ehdoilla tuotettua lihaa. Possuilta ei saa Suomessa katkaista saparoa, mikä on lähes kaikissa muissa EU-maissa sallittua.
– Possuilta ei saisi katkaista saparoa muuallakaan. En muuten tiedä yhtään suomalaista viljelijää, joka ei haluaisi huolehtia eläimistään.
Kotoa ei lähdetä mihinkään
Gröhnin perhe jää asumaan Seinäjoelle uuden elämänvaiheen koittaessa.
– Ei ole tarvetta muuttaa kotoaan, hän on sanonut jo aiemmin.
Gröhnin mukaan Seinäjoki on esimerkiksi kansainvälisyydessä mainettaan parempi kaupunki.
Yhtä asiaa hän kuitenkin kutsuu lähes häpeälliseksi.
– Koulutuskeskus Sedun uudet toimitilat saisi jo rakentaa. Samaan aikaan kun puhutaan osaamisvajeesta ja työvoimapulasta, nuoret käyvät vuosikausia koulua entisessä kauppakeskuksessa. Visio tulevaisuudesta puuttuu. Pidän tätä lähes häpeällisenä.
Heinittyminen uhkaa puuntaimia
Metsänhoito on yksi uuteen elämänvaiheeseen astuvan Gröhnin mielipuuhista.
Vaikka haastattelu tehdään vielä konttorin seinien sisäpuolella, ajatukset karkaavat jo Kiteen ja Viitasaaren metsiin.
– Minulle tärkeintä on saada puu kasvamaan ja kasvattaa kuutiotilavuutta. Raivaussaha pitää ottaa käteen. Ja viime vuonna istutetut 15 000 tainta vaativat heinästystä.
Yöunetkin metsät välillä vievät.
– Tässä hiljattain mietin, mitenkähän tuholaispunkit ovat iskeneet.