Suomalaiset haluaisivat, että EU puuttuisi asioihin entistä enemmän. Tämä saattaa yllättää ainakin poliitikot, joiden vaalilauseet perustuvat harhakuvalle siitä, että EU puuttuisi suomalaisten mielestä asioihin liikaa.
Uudessa Eurobarometri-tutkimuksessa eurooppalaisille annettiin lista erilaisista politiikan aloista. Ihmisiltä kysyttiin, haluaisivatko he, että EU puuttuisi asioihin enemmän vai vähemmän.
Olipa kyse sitten energia- tai turvallisuuspolitiikasta, työttömyyden tai terrorismin torjunnasta, ympäristönsuojelusta, tasa-arvon edistämisestä tai yhteisten rajojen valvonnasta, suomalaiset haluaisivat, että EU puuttuisi asioihin entistä väkevämmin. Itse asiassa 15 kohdan listalla ei ollut yhtä ainutta asiaa, jossa suomalaiset olisivat toivoneet EU:n puuttuvan asioihin vähemmän. Joka kohdassa talouspolitiikasta ulkopolitiikkaan ja maatalouteen toivottiin enemmän puuttumista tai sitten tilanne oli hyvä.
Suomalaiset selvästi ymmärtävät, että kansainvälisessä maailmassa asioita on järkevää hoitaa yhdessä. Samasta tutkimuksesta käy ilmi toinenkin syy sille, miksi suomalaiset haluavat hoitaa asioita yhdessä muiden eurooppalaisten kanssa: 85 prosenttia meistä ajattelee, että eurooppalaisia yhdistävät tekijät ovat tärkeämpiä kuin erottavat tekijät. Suomi sijoittuu tässä EU-maiden TOP-5:een. Koko Euroopassakin kolme neljästä on tätä mieltä.
Suomalaisten mielestä EU:n pitäisi siis puuttua entistä enemmän käytännössä kaikkiin isoihin asioihin. Millaisiin asioihin EU:n sitten ei pitäisi puuttua? Minulta tullaan yhä välillä kysymään, miksi EU kieltää käyrät kurkut. Sellainen kielto tosiaan olisi kummallista ja täysin turhaa puuttumista kaupan ja maatalouden asioihin.
Totuus kuitenkin on, että EU ei ikinä ole kieltänyt käyriä kurkkuja. Se on urbaanilegenda. Todellisuudessa (harvinaiset) käyrät kurkut piti merkitä eri luokkaan kuin suorat – kurkuntuottajat toivoivat sitä, koska näin kurkkujen pakkaaminen ja toimittaminen myyntiin olisi heille yksinkertaisempaa. Jopa tämä asetus on kumottu aikoja sitten.
Vastaavia legendoja on niin paljon, että niille on oma termi: euromyth eli euromyytti. Euromyyttejä levittävät yleensä EU:n vastustajat ja lehdistö – vastustajat mustamaalatakseen EU:ta, lehdistö yleensä sen takia, että menee lankaan.
Esimerkiksi Britanniasta myyttejä on satoja. Ne voisivat olla huvittavia, mutta niillä voi olla vakavat seuraukset. Todennäköisesti myytit vaikuttivat osaltaan siihen, että britit äänestivät itsensä irti EU:sta.
Jos jatkossa törmäät otsikkoon, jossa EU:n väitetään kieltävän sitä tai tätä, pohdi, voisiko jälleen olla kyse yhdestä euromyytistä. Ne tunnistaa yleensä siitä, että niissä väitetään EU:n puuttuvan johonkin vähäpätöiseen asiaan tai laativan järjettömältä kuulostavia kieltoja.
Jos se kuulostaa liian oudolta ollakseen totta, se luultavasti ei ole totta. EU puuttukoon jatkossa entistä enemmän isoihin asioihin, joihin suomalaiset haluavat sen puuttuvan – kurkkujen ulkonäkö jääköön kuten tähänkin asti kauppiaiden ja kurkkuherkuttelijoiden asiaksi.
Miapetra Kumpula-Natri
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen.