Suuret ikäluokat tarvitsevat nyt ja tulevaisuudessa yhä enemmän hoivaa ja huolenpitoa. Nämä ihmiset ovat sukupolvea, joka sodan jälkeen rakensi Suomen jälleen jaloilleen. He ovat kokeneet sodan jälkeisen puutteen, tehneet jälleenrakennustyön, hankkineet perheelleen elannon ja maksaneet verot, joiden varaan hyvinvointivaltiomme rakentui. On aiheellinen kysymys: Saavatko he nyt veroeuroilleen vastinetta, kun vanhuus tuo mukanaan arvokkaan hoivan tarpeen?
Hoivassa yksi asia on ylitse muiden – tulla ymmärretyksi. Turvallisuus ja luottamus syntyvät siitä, että vanhus voi ilmaista tarpeensa omalla äidinkielellään. Jos hoitaja ei osaa suomea, vaarantuu paitsi kommunikaatio myös potilasturvallisuus. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto on toistuvasti korostanut, että riittävä kielitaito on välttämätön edellytys hoitotyössä.
Viime vuosina hoitoalan työvoimapulaan on haettu ratkaisua ulkomaisesta työvoimasta. Työnantajat saavat erilaisia tukia ulkomaalaisten rekrytointiin: esimerkiksi kansainvälisen rekrytoinnin tukea, kotoutumiskoulutusta ja ESR-hankkeiden kautta järjestettyä kieliopetusta. Silti käytännössä kielitaito jää usein riittämättömäksi. Tämä näkyy ulkomaalaisten kohdalla siinä, että ilman suomen kielen taitoa lääkelupien saaminen on vaikeaa, mikä lisää painetta jo valmiiksi kuormittuneille työyhteisöille.
Samalla suomalaiset hoitajat kokevat jäävänsä syrjään. Esimerkiksi oppisopimuskoulutuksessa ulkomaalaisille luvataan vakituinen työpaikka koulutuksen päätteeksi, mutta samaa lupausta ei anneta kantasuomalaisille opiskelijoille. Missä on tasavertaisuus? On ristiriitaista, että puhumme yhdenvertaisuudesta maahanmuuttajien kohdalla, mutta unohdamme samalla suomalaiset hoitajat.
Hoitajapulaa ei ratkaista tuomalla Suomeen uusia työntekijöitä kielikurssien ja sopeuttamisprosessien kautta. Meillä on kyllä hoitajia ja hoitoalalle valmistuvia nuoria tarpeeksi. Ongelma on työssä jaksaminen ja työn kuormittavuus. Tämä ei korjaannu pelkällä palkalla, vaan hyvällä esimiestyöllä ja työn organisoinnilla. Hoitajien ei pitäisi käyttää työaikaansa pyykinpesuun, keittiötehtäviin tai muihin välillisiin töihin. Heidän ammattitaitonsa kuuluu potilaiden ja vanhusten hoivaan.
Arvokas vanhuus on oikeus, jonka puolesta meidän on pidettävä ääntä. Suomalaiset hoitajat on otettava paremmin huomioon, heidän työtään on arvostettava ja heidän työolojaan parannettava. Vanhustenhoidon laatu ei saa perustua siihen, kuka saa eniten tukia rekrytointiin, vaan siihen, että vanhus saa tulla ymmärretyksi omalla kielellään ja saa turvaa elämänsä viimeisinä vuosina.
Jaana Kuusisto
yrittäjä/lähihoitaja
Kauhajoki