Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Ar­voil­la on väliä

Kotikaupungissani Vaasassa on vuosien ajan tehty onnellisuusmittauksia. Tuoreessa kaupungin tarkastuslautakunnan Arviointikertomuksessa vuodelta 2022 sivuutaan yhä onnellisuuden strategiaa.

Onnellisuus terminä jakaa mielipiteitä. On nuorten syrjäytymistä ja olosuhteita, jotka nakertavat jaksamista myös työikäisten kohdalla.

”Onnellisuus” saattaa ärsyttää. Se tuo mieleen yltiöpositiivisuuden tai hihhulit. Se muistuttaa self-help -kirjallisuudesta, jota lukemalla jokainen voi tulla viikossa oman elämänsä herraksi ja onnensa sepäksi. Niin tätä päivää.

Mennään ajassa taaksepäin. 1990-luvun peruskoulussa ja lukiossa pidettiin vielä aamunavauksia. Rätisevästä keskusradiosta kaikui ”Tässä maailmassa osoita paikkani” ja rehtorin toistuva suosikkivirsi, ”Totuuden Henki, johda Sinä meitä”. Vääntelehdimme pulpeteissamme, mutta kuuntelimme kuitenkin.

Jälkeenpäin ajateltuna virsien sanat olivat mitä soveltuvimpia nuorille, joiden elämänpituinen matka oli vasta alullaan. Onko väärin olla totuudellinen elämässään, ja voiko oman paikkansa elämässä todellakin löytää? Mentiinkö opetussuunnitelmassa silloin kuitenkaan ihan metsään?

Sittemmin tuoreena ja hieman ajattelemattomana ylioppilaana heläytin vanhemmalle sukulaiselleni, kuinka täynnä itseluottamusta olen. Hän katsoi minua pitkään, ja kysyi hellästi, että olisiko sana itsetuntemus kuitenkin parempi kuin itseluottamus? On oikein olla rohkea ja oma-aloitteinen, mutta mietipä tätä, hän virkkoi.

Huomasin vuosien kuluessa, kuinka oikeassa hän oli ollut. Itseluottamus säröilee elämässä, ja välillä sitä ei ole. Mutta itsetuntemus onkin jo prosessi, joka johtaa syvemmälle, ja joka auttaa elämässä eteenpäin.

Entäpä retrotermit kuten kutsumus ja palveluasenne: voisiko niitä tuunata tälle vuosikymmenelle? Voisivatko ne korvata itseohjautuvuuden ja itsenäisyyden?

Maailmalla onnellisuustutkimuksissa on kauan saatu tuloksia, jotka vahvistavat juurikin tiettyjen hyveitten kuten empatian, myötätunnon, kohtuullisuuden, yhteisöllisyyden ja erityisesti oman itsensä unohtamisen tärkeyden onnelliseksi tulemisessa. Tulokset kertovat myös, että maailmanhistoriassa parhaimmat ja älykkäimmätkään johtajat eivät ole olleet olemassa oman itsensä vuoksi, vaan muiden vuoksi.

Onnellisuus on arvoja, ja arvovalintojakin.

Isa-Maria Söderudd (kd.)

Vaasa