Shoplifters – Perhesalaisuuksia. Ohjaus: Hirokazu Kore-eda. Pääosissa: Lily Franku, Ando Sakura, Matsoka Mayu. Pituus: 2 h 1 min. Ikäraja: 12.
Mies nimeltä Osamu Shibata ( Lily Franky ) on poikansa Shotan ( Kairi Jō ) kanssa myymälävarkaissa, kun vastaan osuu kaltoin kohdeltu, viluinen pikkutyttö Yuri ( Miyu Sasaki ). Lain nurjalle puolelle lipsahteleva perhe ei henno palauttaa arpista Yuria vanhemmilleen, keskelle perheriitaa. Vaimo Nobuyo (Sakura Ando) päättää pitää huolta tytöstä kuin omasta.
Shoplifters – perhesalaisuuksia on alkuun kuin nykyjapanilainen päivitys jostain Edvin Laineen vanhasta Suomi-melodraamasta. Semmoisesta, jossa oli köyhiä, mutta lämminhenkisiä pikkurikollisia, suurisilmäisiä orpolapsia, viisaita mummoja ja turmeltunut tyttö, jonka sydän on puhdasta kultaa. Aki Kaurismäen duunarisadutkin tulevat mieleen.
Mutta ei se ole koko totuus. Cannes-voittajan kuorien alle on kätketty salaisuus ja lohduton ajankuva. Isänsä pojan (2013) ja Siskosten (2015) ohjaaja Hirokazu Kore-Eda kertoo perhetarinalla jälleen isoja asioita.
Tällä kertaa perhe ei ehkä ole lainvoimainen, mutta ahdas, vetoinen koti huokuu lämpöä silloinkin, kun ulkona jäätää kevättalven pakkanen. Yhdessä jaetaan paljon.
Elokuvan avainhetkillä otetaan puheeksi se, kenestä oikein on vanhemmiksi. Joskus biologisuus on sivuseikka.
Ja sivuseikalta tuntuu yhteiskuntakin, joka on paikalla vain silloin, kun laki vaatii jakamaan tuomioita ja lyömään leimoja. Kun turvaverkot pettävät, ja pienipalkkaisetkin työt katoavat alta, on keksittävä jotakin muuta.
Vaikka sitten eläkehuijausta tai näpistystä, vaikka jälkimmäinen Japanissa iso tabu onkin. Lopulta niin raskaat sanat kuin "sieppaus" ja "murha" vihlaisevat kohtuuttomina korvaan.
Jonkun korvaa voi riipiä myös alituinen ryystäminen ja maiskutus. Shibatan perheessä syödään vähän väliä ja äänekkäästi sittenkin. Osaksi se on totta kai paikallinen tapa, mutta jotain puhuttelevaa on innossa, jolla Nobuyo, Osamu, mummo ( Kirin Kiki ), nuori strippari Aki ( Mayu Matsuoka ) ja lapset kulloiseenkin nuudelikeittoon tai maissintähkään tarttuvat.
He tietävät, että jokainen perheateria voi olla se viimeinen. Elämästä kannattaa äkkiä imaista voimaa aina, kun semmoista on tarjolla.
Pomoihmiset tykkäävät sanoa haastetteluissa, että ihmiset ovat meidän firmamme tärkein voimavara. Ja antavat sitten samoille ihmisille potkut.
Kore-edan elokuvassa kolhitut, erehtyväiset ja epätäydelliset ihmiset todella ovat se tärkein ja kaunein asia. Oikeastaan ainoa sellainen: tässä Japanissa eivät kirsikankukat hurmaile. ****
Pekka Eronen