39 askelta. Barlow–Buchan–Hitchcock. Ohjaus Anna-Elina Lyytikäinen. Ensi-ilta 7.11.2026 Seinäjoen kaupunginteatterissa.
Kun ystäväni Pekka keväällä kuuli, että 39 askelta tulee Seinäjoelle, hän totesi: "Pitääpäs mennä teatteriin. Näin esityksen Hämeenlinnassa vuosi sitten, ja se oli todella hauska."
Nyt voin vahvistaa, ettei Pekka ollut väärässä. Alfred Hitchcockin samannimiseen jännäriin perustuva näytelmä on pohjimmiltaan elokuvaparodia, jossa pieni näyttelijäjoukko esittää kaiken.
Dekkarin ja komedian lisäksi nähdään varjoteatteria, mimiikkaa, sarjakuvaestetiikkaa, slapstick-hölmöilyä ja ihan kunnon fyysistä teatteria. Enimmäkseen katsojan aika kuluu siivillä.
40 roolia, 2 miestä
Tarinan päähenkilö on Tomi Turusen suoraselkäisesti esittämä komea brittipoikamies Richard Hannay. Hän vie teatteri-illasta kotiinsa Hanna Vähäniemen tarkoituksellisen överisti tulkitseman salaperäisen Annabellan.
Aamulla nainen löytyy murhattuna ja Richardia pidetään syyllisenä. Alkaa jännittävä takaa-ajotarina, josta ei puutu vauhtia eikä hauskoja tilanteita.
Ensi-illassa kaikki näyttelijät pistivät kroppaa likoon kiitettävästi. Turunen sai ainoana keskittyä yhteen rooliin, Vähäniemi taas nähtiin kolmessa naisosassa.
Varsinaisen työmaan urakoivat yhteensä 40 roolia taituroivat Jussi Jätinvuori ja Jani Johansson. Dynaamisen duon hahmogalleria venyi skottiarmeijasta kallionhalkeamaan, ja samalla määriteltiin uusiksi sellaiset teatteritermit kuin hattufarssi ja ovifarssi.
Miesten toilailu kirvoitti monia väliaplodeja, ja ansaitusti. Virtuoosinen suoritus molemmilta.
Junassa ja nummilla
Tomi Rintamäenpään äänet ja Lauri Virkkalan valot luovat pitkälti Hitchcock-henkisen maailman. Erityisesti nautin tuulisesta pakomatkasta junan katolla sekä pikakelatusta takaa-ajosta Skotlannin nummilla.
Riikka Aurasmaan lavastus- ja pukusuunnittelun oivallukset pitävät tarinan vauhdissa, vaikkapa silloin, kun auto on rakennettava arkuista ja tuoleista tai yksi mies esittää kahta samanaikaisesti.
Anna-Elina Lyytikäisen ohjaus kulki hyvässä tempossa, mutta väliajan jälkeen jouduttiin sietämään myös joutokäyntiä. Pari kohtausta oli kirjoitettu liian pitkiksi ja vitsit toistivat itseään. Onneksi loppusuoralle löytyi vielä uusia paukkuja aina kreisikomediaan asti.
Esityksen viimeinen kuva on siirappisen jouluinen, mutta Jätinvuoren ja Johanssonin enkelipoikain ansiosta niin suloinen, että sen antaa mielellään anteeksi.
Onko 39 askelta hassu? On. Onko se pirteä? On. Parhaimmillaan se onnistuu myös yllättämään, mikä on aina komedialle iso plussa. Kyllä Pekka tietää.
