Paksu piipunkatku pökkää silmille heti ovelta. Britannian itsenäisyyspuolueen Ukipin johtaja Nigel Farage virnistelee pienessä työhuoneessaan Brysselissä. Eletään alkukesää 2009. Farage on pelle, Brysselin kauhukakara, populisti tai vain harmiton höpsö. Nauru on herkässä.
Nyt pubikansan suosioon noussut entinen Lontoon Cityn pörssivälittäjä julistaa BBC:n uutisissa, kuinka Britannian ero on voitto tavallisille, kunnon ihmisille. Suomalaisen juhannusaaton aamuna Nigel Farage on uuden historian tekijä Euroopassa ja maailmassa. Hänen väsymätön ja kiistelty työnsä johtaa siihen, että Britannia eroaa Euroopan unionista. Hiili- ja teräsyhteisöstä liikkeelle lähtenyt unioni on vaikeimmassa poliittisessa tilanteessa sitten toisen maailmansodan.
Päätös on valtava, ja sillä on isoja vaikutuksia jokaiseen Euroopan maahan. Britannian ero voi houkuttaa muita maita samaan uhkapeliin. Toisaalta EU:n puolesta äänestänyt Skotlanti voi lohjeta Britanniasta, samoin kuin Pohjois-Irlanti. Yhtenäistä Irlantia hahmotteli jo Sinn Fein -puolue, joka tunnetaan Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n poliittisena siipenä.
Äänet Britannian EU-eron puolesta ovat jopa yllättävän selkeät: 52 prosenttia lähdön ja 48 prosenttia jäämisen puolesta. Äänissä eroa on lähes 1,3 miljoonaa. Kansa on puhunut: 72 prosenttia briteistä kävi uurnilla. Äänestäjistä 17 miljoonaa painoi peukkunsa alas Brysselille. Pulinat pois.
Olin kesällä 2009 Brysselissä tekemässä juttua uusista europarlamentaarikoista. Perussuomalaisten avustaja ja nykyinen hallintopäällikkö, muistaakseni Norsunluurannikolta Suomeen opiskelemaan ja sitä kautta Brysseliin tullut Oumar Dombouya ohjasi minut Faragen huoneeseen.
Faragea pidettiin klovnina, joka piti hauskoja puheita, mutta jota ei ollut syytä ottaa tosissaan. Kaikki asiantuntijat, poliittiset, taloudelliset, kulttuuriset ja median ekspertit vähättelivät Faragea ja hänen populistiporukkaansa. Heidän suomalaiset kollegansa vähättelivät samalla tavoin Faragen kaverin Timo Soinin (ps.) porukkaa Suomen eduskuntavaalien aattona kaksi vuotta myöhemmin. Nyt käy selväksi, että sekä Soini että Farage ovat poliittisesti äärimmäisen kyvykkäitä miehiä. Populistisia neroja.
Jytkyssä 2011 ja Brexitissä 2016 on paljon samaa. Kansa kihisee kapinaa. Maalitauluna olivat suuren bisneksen valta, Brysselin byrokratia, valtaviin lukuihin noussut maahanmuutto. Missään tapauksessa ei voi vähätellä yleistä intoa nostaa pystyyn keskisormi. Britanniasta tuli myös punk - Sex Pistols ja The Clash.
Ekonomistit varoittivat Brexitin taloudellisista murskaseurauksista. Työpaikat katoaisivat ja investoinnit hyytyisivät. Britannia jäisi yksinäiseksi saarekkeeksi, irralleen ystävistään. Voimme vain arvailla, mitä nyt todella tapahtuu. Jos taloustieteilijät ovat oikeassa, EU-ero on Britannialle katastrofi.
Yksi asia on jo nyt tapahtunut: punnan kurssi laskee. Se tarkoittaa, että brittien kannattaa suosia ostoksissaan nykyistäkin enemmän brittiläistä. Tähän ei tarvitse kovin paljon brittejä yllyttää. Ylpeä Britannia julisti vuosituhannen vaihteessa ruokakaupoissaankin "Buy only British beef" (Osta vain brittiläistä lihaa). Samaan aikaan saarivaltakunnassa riehui hullun lehmän tauti.
TONI VILJANMAA
Pohjalaisen päätoimittaja
@i-mediat.fi
Twitter: @TSViljanmaa