Sota vetää hetken henkeä. Kotimaassammekin on pieni levon ja tuunaamisen tervetullut hetki. Näkökantamme Natoon menosta alkaa voittaa alaa. Rauha on silti vielä niin suurten henkilökohtaisten tappioiden, kärsimysten ja menetyksien takana, molemmilla puolilla rintamaa.
Näihin asioihin ei mielikuvituksemmekaan tunnu riittävän.
Pakolaisia kohtaan tunnemme syvää, iholle tulevaa kärsimystä. Ihmiskaupan kohteeksi pakolaisnaiset ja lapset voivat hyvinkin johtua. Onneksi emme kaikkein pahimmista ihmisloukkauksista kaikkea tiedä.
Siviilejä on raskaasti pommitettu ja rauhaa pakenemiselle ei meinaa löytyä. Venäläiset sotien pääsatraapit paitsi tekevät hirmutekoja, käyttävät hyvin alhaista kieltä.
Vladimir Putinin ja Medvedevin puheet kuulostavat siltä, niin kuin niitä olisi yhdessä kirjoitettu. Kuinka voidaan mennä näin alas omaan kansaan ja vihollisiin kohdistuvassa kielenkäytössä.
Joe Bideniin kohdistuva kielenkäyttö on suorastaan brutaalia, mutta Biden vastaa samalla mitalla, syyttämällä Putinia teurastajaksi.
Molemmilla meni yli, mutta rauhaa on kumminkin ruvettava joskus sopimaan.
Valtioiden päämiesten retoriikalla voi olla hyvinkin paljon merkitystä sodan kulkuun ja rauhanehtojen sopimiseen. Ukrainan nuori presidentti Volodymyr Zelenskyi on hyvin taitava puhuja ja neuvottelija.
Tuskin meistä kukaan uskoi, että tässä idän ja lännen välisessä kamppailussa näin pitkälle mennään. Naton rajalle Venäjä näyttää kuitenkin pysähtyvän.
Sivulauseissaan Putin puhuu Äiti-Venäjän korkeasta kulttuurista, eikä syyttä.
Lahjakkaalle Venäjän kansalle soisi demokraattisemmat ja rehellisemmät johtajat, jotka veisivät kansaansa kohti todellista, syvältä huokuvaa luottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.
Tämä Venäjän rauha ja luottamus saattaisivat säteillä Eurooppaan ja muuallekin maailmaan. Valta ei loputtomasti voi perustua minkäänlaiseen epärehellisyyteen. Mitään venäläisen armeijan hirmutekoja ei tarvitse meidän kenenkään hyväksyä. Venäjä on nyt tämän sodan kumminkin aloittanut. Putin saisi joutua sotaoikeuteen sotarikoksistaan.
Venäjän aroilla käy nyt kova ”viima ja tuuli”, joista nyt korkean kulttuurin musiikki, runous ja kaunokirjallisuus ovat hyvin kaukana.
Pysyvää maailman rauhaakin me tässä pääsiäistä odotellessamme toivomme koko ihmiskunnalle.
Katriina Risku-Vartiainen
Vantaa