Yli tuhat arkkitehdin suunnittelemista taloista on jäänyt keskeneräisiksi. Siitä huolimatta hän johtaa toukokuun lopussa alkavaa Venetsian arkkitehtuuribiennaalia. Chileläinen arkkitehti Alejandro Aravena on valittu näyttelyn johtajaksi, sillä hän haluaa ratkaista sosiaalisia ongelmia arkkitehtuurin keinoin.
Pritzker-palkinnon tuomaristo uskoo Aravenaan – hänelle myönnettiin tänä vuonna arkkitehtuurin Nobeliksi kutsuttu palkinto. Noudattaen periaatteitaan Aravena valitsi näyttelyn teemaksi "Raportointia rintamalta".
Rintama, jolla nykyarkkitehditkin työskentelevät, taistelee maailmanlaajuista eriarvoistumista, ympäristökriisejä, lyhytnäköistä taloudellista voittoa hakevia pääomamarkkinoita sekä konservatiivisia hallintoja vastaan.
Se, että maailman yhdessä merkittävimmistä arkkitehtuuritapahtumista esitellään monumenttien ja rakennustaiteen sijaan viheliäisten ongelmien ratkaisuehdotuksia, vahvistaa: yhteiskunnallisuus on salonkikelpoista. Kirjaimellisesti. Ratkaisuja esitellään Venetsiassa muun muassa Napoleonin puutarhan paviljongeissa.
Ensi kertaa 16 vuoteen päänäyttelyyn on valittu mukaan suomalainen toimisto. Hollmén Reuter Sandman on jo vuosikymmenen ajan tehnyt humanitaarista arkkitehtuuria.
Venetsiassa toimiston väki aikoo suunnittelijoiden ja suunnitelmien sijaan nostaa esiin elementtejä kolmesta talosta ja esittää videoita. Niillä äänessä ovat rakennusten käyttäjät: tansanialaisen naisten turvakodin asukkaat, kairolaisten jätteiden kerääjien lapset sekä senegalilaisen naistenkeskuksen toimijat.
Käyttäjät kokevat talot omikseen, koska suunnitteluprosessi on tehty yhdessä ja suomalaisarkkitehdit ovat tehneet kotiläksynsä – viettäneet päiviä ja viikkoja lokaatioissa ja ihmisten keskuudessa. Osallistaminen on juurten kasvattamista rakennukselle.
Samasta syystä biennaalin johtaja Aravenan rakennukset ovat jäänet puolivalmiiksi. Taloja on rakennettu muun muassa Chileen metsäyhtiön työntekijöille, joilla ei olisi varaa ostaa kokonaista, valmista taloa.
Puolikkaisiin taloihin rakennetaan runko sekä ne toiminnot, kuten keittiö ja kylpyhuoneet, joita asukas ei voi itse rakentaa. Sen sijaan lisätilaa asukkaat voivat remontoida itse. Taloissa on kasvuvaraa alkuperäisestä 57 neliöstä aina 85 neliömetriin.
Asukkaiden alkuinvestointi on maltillinen, ja itse viimeisteltyyn taloon kehittyy erityinen suhde. Sosiaalisten ongelmien lisäksi tarjolla on ratkaisu yhteen suurimmista haasteistamme. Kaikkein kestävin rakennus on rakastettu rakennus.
Ida Kukkapuro
Kirjoittaja on muotoiluun ja arkkitehtuuriin erikoistunut toimittaja.