Kun arkkipiispa Tapio Luoma viime viikolla sai kutsun tasavallan presidentin luo, hän aavisteli jo, mistä saattaisi olla kyse.
Keskiviikkona Mäntyniemessä varmistui, että Luomalle on myönnetty Suomen Leijonan suurristi, yksi Suomen korkeimmista kunniamerkeistä.
Audienssissa olivat paikalla myös muut tämän vuoden korkeimpien tunnustusten saajat: Suomen Valkoisen Ruusun suurristin saanut korkeimman oikeuden presidentti Tatu Leppänen ja Suomen Leijonan suurristin saanut Suomen Pankin entinen pääjohtaja Sirkka Hämäläinen-Lindfors.
– Se oli juhlava pieni tuokio Mäntyniemessä. Tasavallan presidentti piti lyhyen puheen ja luovutti kunniamerkit. Yksi meistä kunniamerkin saajista piti kiitospuheen ja hetki siinä vaihdettiin vielä ajatuksia, Luoma kuvailee STT:lle.
Arkkipiispa kertoo ottavansa tunnustuksen vastaan nöyrän kiitollisena. Hän kokee, että ylipäätään tunnustuksen antaminen ihmisten välillä on tärkeää – ja presidentin antama tunnustus tuntuu tietenkin erityisen tärkeältä.
Kirkossa nähdään yhteiskunnan kipukohdat
Luoma julkaisi lokakuussa puheenvuoron, jossa hän kritisoi muun muassa ihmisen työmarkkinakelpoisuuden korostumista hallitusohjelmassa. Kirkon näkökulmasta ihmistä ei voi tarkastella ensisijaisesti tästä näkökulmasta, hän kirjoitti tuolloin.
– On äärimmäisen tärkeää, että heikompiosaisten asema tuodaan esille ja sille annetaan ääni, hän sanoo nyt.
– On tärkeää, että päättäjät myös ovat tietoisia siitä, että Suomessakaan – niin hyvin kun meillä monet asiat ovatkin – kaikilla ei kuitenkaan mene hyvin.
Puheenvuorollaan arkkipiispa kertoo halunneensa myös puolustaa kirkon oikeutta ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kirkolla on Luoman mukaan myös työnsä kautta hyvä kuva siitä, missä yhteiskunnan kipukohdat ovat.
Luoma ajattelee, että hänen työnsä tärkeimmät teemat nousevat Raamatusta: usko, toivo ja rakkaus.
Usko tarkoittaa hänelle paitsi uskoa Jumalaan, myös luottamusta instituutioihin ja luottamusta ihmisten välillä. Toivo jaksaa katsoa hyvinkin pitkälle eteenpäin, vaikka myönteisiä signaaleja ei aina olisi. Rakkaus puolestaan kuvaa sitä, miten ihmiset kohtaavat toinen toisensa.
– Lähimmäisenrakkauden ajatus on kristinuskossa ja kirkon elämässä valtavan keskeinen.
Toivoa kriisienkin keskellä
Viime vuodet tuntuvat välillä olleen pelkkää kriisiä toisen perään: Kun pandemia alkoi helpottaa, syttyi Ukrainan sota. Samalla ilmastonmuutos uhkaa. Tänä syksynä uutiset on täyttänyt Hamasin hyökkäys Israeliin ja sitä seuranneet Israelin sotatoimet Gazassa.
Maailman myllerrys tulee jatkuvasti vastaan myös arkkipiispan työssä.
– Tuntee myös itse omissa ajatuksissaan sen paineen, minkä nämä toinen toistaan seuraavat kriisitilanteet saavat aikaan. Sehän tuo sellaista levottomuutta ja epävarmuuden tuntua, Luoma kuvailee.
– Silloinhan toivon näkökulmaa tietysti tarvitaan. On tärkeää, että arkkipiispa ja kirkon työntekijä, joka haluaa puhua toivosta ja palvella toivoa myös itse, jaksaa luottaa siihen sanomaan, että lopulta kumminkin kaikki on suuremmassa kädessä ja meillä on toivo paremmasta.
Tulevaa itsenäisyyspäivää Luoma viettää presidentin vastaanotolla. Itsenäisyyspäivästä puhuessaan Luoma pohtii, millaisena maa jätetään tuleville polville. Kaikki siinä ei ole suomalaisten ratkaistavissa, hän toteaa.
– Mutta joka tapauksessa itsenäisyys merkitsee muun muassa sitä, että saamme hyvin pitkälti itse määritellä sen, miten yhteiskuntamme kehitystä viedään eteenpäin.