Vaasa on aina ollut kotikaupunkini. Siellä ovat vanhemmat ja veli, ja siellä olen käynyt koulut. Sain Vaasasta paljon hyviä ystäviä, jotka ovat ystäviäni edelleen.
Näin sanoo arkkipiispa Tapio Luoma, jolle Vaasan Jaakoon säätiö on myöntänyt Vaasan Jaakkoo -palkinnon 2025.
Vaasan Jaakoon säätiö alkaa jakaa vuosien tauon jälkeen Vaasan Jaakkoo -palkintoja, nyt yhteistyössä Vaasa-lehden kanssa.
Jo 15-vuotiaana Luoma tiesi, että hänestä tulee pappi. Suvussa ei ole muita pappeja, mutta hengellinen elämä kiinnosti jo nuorena.
Kotoa ohjattiin mukaan seurakunnan poikakerhon toimintaan, ja Luomasta tulikin nopeasti poikakerhon ohjaaja.
– Muistan yhä, kun sain alle rippikouluikäisenä avaimet poikakerhon tiloihin. Sillä oli suuri merkitys minulle silloin. Että minuun luotettiin niin paljon.
Luoman mielestä Vaasan seurakunnan poikakerhon opit vaikuttavat yhä hänen työssään, samoin kotona Kotirannalla päähän iskostetut periaatteet.
– Kotona opetettiin, että tee työsi kunnolla ja ole rehellinen. Näihin tiivistyy paljon sitä, millä tavalla olen kirkossa pappina ja vastuunkantajana. Ja miten elän elämääni.
Arkkipiispa Tapio Luoma
1962 syntyi Kurikassa.
1965 muutti perheen kanssa Vaasan Kiilapalstalle.
1969–82 asui Kotirannalla Kumpukylässä.
1981 kirjoitti ylioppilaaksi Onkilahden lukiosta Vaasasta.
Armeija Vaasan rannikkopatteristossa 11 kuukautta.
1982 Helsingin yliopistoon lukemaan teologiaa.
Oppiarvo teologian tohtori.
1987–98 pappina Peräseinäjoella ja 1998–2002 Ilmajoella.
2002–12 kirkkoherrana Seinäjoella.
2012–18 Espoon piispa.
Turun ja Suomen arkkipiispa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kesäkuusta 2018–.
Tapio Luomalla ja hänen Pirjo-vaimollaan on kolme aikuista lasta ja viisi lastenlasta.
Ammatinvalinta varmistui varhain
Kurikassa vuonna 1962 syntynyt Tapio Luoma muutti 3-vuotiaana perheensä kanssa Vaasan Kiilapalstalle.
– Siellä syntyi pikkuveljeni Kai.
Veikko-isä työskenteli suunnittelijana Strömbergillä, äiti Sirkka teki työtä ompelijana.
Vuonna 1969 Luomat muuttivat omakotitaloon Kotirannan Kumpukylään, jossa vanhemmat asuvat edelleen.
– Olin ehtinyt aloittaa ekaluokan Huutoniemen kansakoulussa, kun muutimme kesken kouluvuoden. Ekaluokan kevään kävin koulua Vetokannaksen kansakoulussa, jossa myöhemmin oli Vetokannaksen VPK. Toisen luokan sain aloittaa upouudessa Isolahden koulussa, Luoma muistelee.
Sieltä hän siirtyi keskikouluun Onkilahteen ja sitten Onkilahden lukioon.
– Rippikoulun jälkeen koin tietynlaisen varmuuden siitä, että pappi minusta tulee. Muistan, kun opo pyysi keskikoulun viimeisellä luokalla puheilleen. Hän kysyi ammatinvalinta-ajatuksistani, että miten hän voi auttaa. Sanoin, että minusta tulee pappi, pystytkö hommaamaan minulle Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan hakuoppaan. Tein sitten sen perusteella ainevalinnat lukiossa, Luoma hymyilee.
Vaasassa kiehtoo kulttuurien sekoitus
Luoman mukaan Vaasa oli ja on yhä kiinnostava kaupunki sen takia, että Ruotsin asioita seurataan tarkkaan ja ruotsinkielisillä on vahva asema.
– Mutta myös eteläpohjalaiset vaikutteet ovat vahvat, varsinkin henkisesti. Meillä kotonakin puhuttiin aina murretta, ja koulussa kirjoitin aineet murteella. Minusta Vaasa on rikas sekoitus yritteliäisyyttä, meren läheisyyttä ja Ruotsin läheisyyttä, hän tiivistää.
Eteläpohjalaisista Luomalla on henkilökohtaistakin kokemusta, sillä valmistuttuaan papiksi hän teki töitä 25 vuotta Etelä-Pohjanmaalla.
Perheellä on edelleen vapaa-ajan asunto Ilmajoella, jossa Luoma viettää viikonlopun noin kerran kuukaudessa.
– Samassa yhteydessä käyn Vaasassa vanhempiani katsomassa.
Hän toimi Espoon piispana noin kuusi vuotta, ennen kuin hänet vihittiin Turun arkkihiippakunnan piispaksi ja samalla Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispaksi kesällä 2018.
Työ on elämäntapa
Papin työ voi olla vaativaa, kun pitää pystyä lohduttamaan ihmisiä, luoda toivoa tulevaisuuteen ja olla läsnä, kuunnella raskaita ja vaikeitakin asioita.
Arkkipiispalla päivät venyvät kokouksissa, tapaamisissa ja muun muassa sen vuoksi, että arkkipiispa vastaa kirkon ulkomaansuhteista. Se on tuonut Luomalle myös kansainvälisiä tehtäviä.
Eikä eri tilaisuuksissa edustaminenkaan ole työtehtävistä keveimpiä.
Miten lataatte omia akkujanne, että jaksatte työssänne?
– Papin työ on elämäntapa. Sitä on vaikea ahtaa työpäivään kello 8–16. Nautin siitä, että saan olla syvällisten asioiden ja ihmisten kanssa tekemisissä. Jaksamisen lähde ja voimavarani on hengellinen työ. Innostun siitä yhä uudestaan ja uudestaan.
Musiikkia ja kirjallisuutta
Nuorena Luoma innokas DX-kuuntelija. Se on radioharrastus, jossa ulkomaisten yleisradioasemien lähetyksiä kuunnellaan radiolla. Sitten raportoidaan lähetysasemalle lähetyksen sisällöstä ja kuuluvuudesta. Radioasema lähettää sitten takaisin vahvistuksen.
– Kuuntelin putkiradiolla Radio Luxemburgia ja BBC:tä, mutta myös muita kanavia, musiikkia ja puhetta. Lähetin aina Vetokannaksen postikonttorista kuunteluraportin. Kerran postineiti kysyi, mitä minä oikein teen, kun lähetän kirjeitä ulkomaille niin paljon, Luoma nauraa.
Nykyään hän käy vapaa-ajalla kävelylenkeillä ja kuluttaa paljon teologista ja aatehistoriallista kirjallisuutta, joskin muutakin.
– Sain juuri kuunneltua Ken Folletin romaanin Taivaanpilarit. Markku Mantilan Peräseinäjoki-trilogia on minulla vielä kesken.
Musiikki on yhä mukana vapaa-ajassa.
– Kuuntelen klassista musiikkia ja 1970- ja 80-luvun rokkia, esimerkiksi Electric Light Orchestraa.
Mikä on tärkein oppi tai viisaus, jonka elämä on opettanut?
– Pappina pääsee näkemän elämän moninaisuutta. Tärkeimmäksi minulle on noussut armollisuus. Sekä itseä että muita kohtaan.
Mitä arkkipiispa tekee?
Suomessa on vain kaksi henkilöä, joiden titteli on arkkipiispa. Toinen on Turun ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma. Toinen on Helsingin ja Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Elia.
Molemmilla on vahva Vaasa-kytkös.
Luoma on asunut lapsuutensa ja nuoruutensa ja käynyt koulut ja armeijan Vaasassa. Elia puolestaan toimi Vaasan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherrana vuosina 2006–14 nimellä isä Matti.
Herrat myös tuntevat toisensa.
– Mainio mies! Sivistynyt ja sydämellinen, kehuu Luoma ainoaa kollegaansa.
Ei yhtään alaista
Kun ammattinimike on niin harvinainen, että tämän työn tekijöitä on maassa vain kaksi, on ihan pakko kysyä: Mitä arkkipiispa tekee?
– Suuri osa työstä on erilaisten ihmisten tapaamista ja tilaisuuksia, joihin pyydetään puhumaan. Sitten on esimerkiksi yhteydenpitoa toisiin piispoihin sekä poliittisiin ja yhteiskunnallisiin päättäjiin kotimaassa ja myös EU:ssa.
Arkkipiispa toimii kirkon keskeisten yhteisten elinten, kuten kirkolliskokouksen, kirkkohallituksen ja piispainkokouksen puheenjohtajana. Kokoukset tietävät paljon matkoja Helsinkiin.
Arkkipiispa myös edustaa kirkkoa kotimaassa ja ulkomailla.
Luoma on valittu pari vuotta sitten Kirkon maailmanneuvoston keskuskomitean jäseneksi. Työmatkoja on paljon siis ulkomaillekin.
– Esimerkiksi viime syksynä matkustin Armeniassa, Ugandassa, Etelä-Sudanissa, Etiopiassa ja sitten Brysselissä tapaamassa meppejä ja muita suomalaisia.
Arkkipiispalla ei ole muodollisesti yhtään alaista. Hän ei ole muiden piispojen esihenkilö.
– Mutta minulla on erittäin hyvä, nelihenkinen esikunta, ja muutkin työtoverit ovat vallan mainioita.