Palasin vastikään elämäni ensimmäiseltä palkalliselta kesälomalta. Lomaa ei ollut kertynyt kuin kaksi viikkoa, mutta silti! Eikö tämä ole yksi aikuisuuden virstanpylväistä?
Loma oli hyvä – ei ihmeellinen, mutta se teki tehtävänsä ja antoi uutta näkökulmaa omaan arkeen.
Jäin lomalle melko ylivirittyneenä, mikä ei ole paras mahdollinen lähtökohta. Huomasin, että minulle työstä irtautuminen oli todella vaikeaa.
Tämä lienee yleistä pienissä työtiimeissä. Sitä on niin syvällä omassa työkuopassaan, että luulee pakan hajoavan heti, jos ohjista päästää irti.
Tästä kannattaisi tietoisesti irrottautua, sillä kukaan ei ole korvaamaton. Sitä paitsi, töiden haaliminen itselleen on myös omien kollegoiden aliarvioimista. Toki luvatut työt täytyy hoitaa sovitusti, ja etenkin se ”Olen lomalla” -automaattiviesti on syytä muistaa asettaa sähköpostiin.
Hektisestä arjesta lomalle laskeutuminen ottaa aina oman aikansa.
Käsi hamusi puhelinta automaattisesti, kun olisi voinut hetken vain olla. Suutuin ihan itselleni, että minä, joka liputan mahdollisimman pienen ruutuajan puolesta, enkä pidä puhelimessani kuin yhtä sosiaalisen median kanavaa, plärään nyt pakonomaisesti somevirtaa kauniina lomapäivänä sohvan nurkassa.
Mökillä oleminen auttoi. Huono nettiyhteys, mustikkametsä, rantasauna ja iltauinti laskevat kummasti kierroksia.
Romaanit olivat myös lomani kohokohta! Kiitos Enni Mustonen kepeästä saaristolaisseikkailusta, Mika Waltari klassikkoeepoksesta ja Kaari Utrio historiallisesta naiskertomuksesta. Mainioita kaikki.
Yritin harrastaa lomalla myös viipyilyä ja vetelehtimisitä. Kävin taidenäyttelyssä ja keikalla ja vein itseni ravintolalounaalle. Oli ihanaa loikoilla viltin päällä Sisäsataman nurmikolla ja Kustaanlinnan naisten uimahuoneella uinnin päätteeksi.
Yhtenä päivänä, kun luin kirjaa puistossa, törmäsin tuttuuni, jonka kanssa höpisimme ainakin tunnin ajan niitä näitä. Tätä ei tapahtuisi ikinä normaalissa arjessa, sillä aina tuntuu olevan kiire juosta paikasta toiseen.
Lisäksi oli hauska huomata ”ulkopuolisin silmin”, kuinka Vaasa-lehdestä löytyi hyviä vinkkejä tapahtumista. Toteutin niitä itse ja vinkkasin Vaasaan tulleille ystäville.
Onneksi sorvin ääreen oli mukava palata, vaikka lomalta paluussa on aina hieman katkeransuloinen maku. Lukemisen, vähäisen ruutuajan ja riittävät yöunet aion kuitenkin mahduttaa työarkeenkin.