Suututtaa ja surettaa.
Seinäjoesta, avaruuden pääkaupungista, onkin tullut Suomen huumepääkaupunki (IS 13.12.). On selvää, että nuoret eivät lähde huvikseen huumerikollisuuden tielle, vaan taustalla on pahoinvointia, syrjäytymistä ja mielenterveyden ongelmia. On paljon kuvaavaa, että paikallisten nuorten mukaan huumeita saa helpommin kuin apua.
Apua nämä nuoret toden totta tarvitsisivat, mutta heille ei sitä anneta. Mutta auta armias, jos nuori jää kiinni laittomien päihteiden käytöstä. Silloin ei apua tarjota, vaan remmiä. Päihdeongelmien kanssa painiva ei tietenkään ole rikollinen, vaan sairas.
On irvokasta, miten Pohjanmaan poliisilla riittää resursseja jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa olevien nuorten kyykyttämiseen, mutta marraskuussa julkaistun selvityksen mukaan resurssit eivät meinaa millään riittää edes lapsiin kohdistuvien väkivaltarikosten tutkimiseen (IP 24.11.). Ei pitäisi olla mikään yllätys, että nuorten vakava oireilu on räjähtänyt käsiin, jos heille ei kyetä takaamaan edes turvallista kasvuympäristöä.
Päihdepolitiikassa pitäisikin keskittyä päihdehaittojen vähentämiseen, ei jo valmiiksi maassa makaavien potkimiseen. Nykyinen malli ei selvästikään ole toiminut, vaan päinvastoin ajaa ihmisiä syrjään ja pahimmillaan tappaa. Mielenterveys- ja päihdepalveluja pitää olla tarjolla riittävästi ja niihin pitää päästä helposti.
Apua, ei rangaistuksia.
Jami Haavisto
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja
Seinäjoki