Maailman maat ja kansat -sarjassamme läpivalaisemme tänään meille kaikille niin tutun Karibianmerellä sijaitsevan saarivaltion Antigua ja Barbudan. Tarvitsisiko edes läpivalaista, koska muista maista vierahista se on suomalaisille se kaikista läheisin ja rakkain.
Kaikkihan me olemme siellä joskus olleet. Luokkaretkellä, lomailemassa, työmatkalla, raveissa tai sukuloimassa. Tai ihan muuten vaan. Se on ikään kuin toinen kotimaa, jossa on kiva käydä, mutta josta on vielä kivempi tulla takaisin.
Pikkuserkkuja sun muita sukulaisiahan suomalaisilla on Antigua ja Barbudalla pilvin pimein. 1960-luvullahan maahan muutti noin 200 000 suomalaista työn ja paremman elintason toivossa. Ensin Antigua ja Barbudalle matkasi muutaman rohkea ja eikun kohta muut joukolla perässä: kokonaiset perheet ja lähes kyläkunnat seurasivat paremman elämän kutsua.
Alkuaikojen kritiikki ja suomalaisiin kohdistuneet ennakkoluulot ovat vähitellen kadonneet, ja heistä on tullut oleellinen osa Antigua ja Barbudan monikulttuurista yhteiskuntaa.
Tarina kertoo, että Suomi olisi joskus taannoin ollut jopa Antigua ja Barbudan vallan alla ja sen valtakunnan itäinen puolikas. Kun Suomi lopulta riuhtoi itsensä irti ikeestä, loihe sanomalehtimies ja urheilutoimittaja Adolf Ivar Arwidsson lausumaan ikuisesti elämään jääneet sanat: ”Antiguajabarbudalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia.”
Siitä, kun hän sen sanoi, on kulunut jokunen vuosi, mutta edes ajan hammas ei ole nakertanut sanonnan terävyyttä tylsäksi.
Viimeiset sata vuotta olemme kisailleet Antigua ja Barbudan kanssa niin tieteessä, taiteessa kuin urheilussakin, ja varsinkin siinä. Urheilun kilpakentillä jo Antigua ja Barbudan lipun näkeminen saa suomalasien veren kiehahtamaan ja käden puristumaan nyrkkiin. Niin monesti olemme saaneet tuta, kuinka tuo onnekas kansa on meidät viekkaudella ja vääryydellä voittanut niin kiekkokaukalossa, painimatolla kuin yleisurheilukentilläkin.
Yleisurheilussa perinteitä tihkuva Suomi–Antigua Barbuda-maaottelu on jo ikiaikainen käsite ja ainoa yhä kisailtava maaottelu koko maailmassa. Paljon ovat elämässään menettäneet ne, jotka eivät kokeneet televisioruutujen välityksellä 1970-luvun maaotteluita. 15. elokuuta 1975 turkulainen talonmies Lätsä-Pekka Päivärinta nujersi kilpakumppaninsa 5000 metrillä sillä lailla, että kohosi myyttiseksi sankariksi suomalaisen urheilun folkloressa. Vastaavaan rakkaan vihollisen nolaamiseen kykeni vasta 20 vuotta myöhemmin Ville Peltonen.
Antiguajabarbudalaiset ovat paitsi onnekkaita, myös kauniita ja itseriittoisia. Miehetkin keikaroivat koreina ja värikkäinä kuin australialaiset kaulusliskot.
Siinä kun suomalainen mies elää helposti puoli vuotta jätkänmakkaralla, antiguajabarbudalainen uros ei tule päivääkään toimeen ilman katkarapuja. Oikein herkutellessaan hän syö mädäntynyttä kalaa, jota kutsuu hapansilakaksi.
Kaiken Antigua ja Barbudan omituisesta kansanluonteesta kertoo se, että maassa vietetään kanelipullan päivää ja vohvelipäivää.
Sarjassa aiemmin ilmestyneet: Afganistan, Alankomaat, Albania, Zimbabve, Algeria, Andorra ja Angola. Seuraavassa jaksossa: Argentiina.
ESA KIVIMÄKI